Ämpärillinen

Seminaari huumeista ja vihreästä pääkaupungista

Tuttuun paikkaan. Helsinkiläisten seminaarihuoneiden kirkkaat valot kutsuvat jälleen lahtelaisia päättäjiä.

Tämän palstan kirjoitusten aiheita miettiessäni olin ehtinyt jo jonkin aikaa miettiä, että jossakin sopivassa rakosessa syksyn mittaan on suorastaan pakko rustata kolumni, jossa tulee käsiteltyä samassa nipussa kaksi paikallisten kommenttipalstojen vakiopuheenaihetta: Lahden huumetilanne ja tuleva Euroopan ympäristöpääkaupunkivuosi.

Nähtävästi Lahden valtuustoseminaarin ohjelman laatijoilla ajatukset ovat kulkeneet osittain samansuuntaisesti. Helsingissä tämän viikon torstaina ja perjantaina seminaariaan viettävä valtuusto käyttää ensimmäisen päivän suurelta osin vihreään pääkaupunkiin liittyvien aiheiden pohdintaa, toinen päivä on suurelta osin omistettu paikalliselle päihdetilanteelle.

Asetelma on vähintäänkin mielenkiintoinen. Paikallisessa keskustelussahan törmää säännöllisesti niin tavallisten kaupunkilaisten kuin poliitikkojenkin esittämiin näkemyksiin, joissa nuo kaksi asiaa laitetaan vastakkain.

Surkean päihdetilanteen on katsottu johtuvan siitä, että rahaa on laitettu vääriin asioihin. Viime aikoina ympäristökaupunkihanke on ollut tässä yhteydessä useimmiten käytetty esimerkki.

On aina hyvä, että erilaisia näkemyksiä riittää ja niin sanottua ”virallista totuutta” kyseenalaistetaan. Tässä tapauksessa tuota vastakkainasettelua on tosin hyvin vaikeaa perustella faktojen pohjalta.

Tuoreen kaupungin talousarvion mukaan ympäristöpääkaupunkihankkeen toteutukseen on varattu ensi vuonna 750 000 euroa, 1,7 miljoonaa euroa vuonna 2021 ja vuonna 2022 vuonna 350 000 euroa. Lisäksi useilta kaupungin yhtiöiltä edellytetään eri tavoin osallistumista teemavuoden ohjelmaan.

Ihan merkittäviä rahasummia, mutta lukuja tuijotellessa on hyvä pitää mielessä, että kaupungin kokonaismenot ovat ensi vuonna arviolta 855 miljoonaa euroa. Pelkästään Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän menoihin menee käytännössä alle kahdessa vuorokaudessa se summa, joka vihreään pääkaupunkiin menee enimmilläänkin kokonaisen vuoden aikana.

Oltiin vihreästä pääkaupungista ihan mitä mieltä tahansa, numeroiden valossa sen piikkiin ei voi uskottavasti vyöryttää Lahden nykyisiä isoja ongelmia.

Mitään uuttahan tuossa ei ole. Jokaisella aikakaudella on julkisessa keskustelussa oma sylkykuppinsa, jonka tehtävänä on symboloida aivan kaikkea päättäjien vieraantumista kaupunkilaisten arjesta ja todellisista ongelmista.

Siitähän on vain muutama vuosi, kun toriparkin piti ajaa Lahti perikatoon. Nyt sillä rintamalla on ollut ”yllättäen” hiljaisempaa, kun parkkihalli on saavuttanut taloudellisia tavoitteitaan etuajassa.

Oli vastustuksen kohteena toriparkki, vihreä pääkaupunki tai mikä tahansa turhakkeeksi mielletty hanke, taustalla oleva peruslogiikka on aina sama. Ajatuksen kulku menee jotenkin niin, että ensin pitäisi laittaa oleelliset perusasiat kuntoon, ennen kuin ryhdytään haihattelemaan mitään muuta.

Tästäkin olen eri mieltä. Hallittu riskinotto ja uuden kokeilu ei ole vain suotavaa, vaan suorastaan välttämätöntä. Mielestäni kaupungissa pitää olla aina vireillä sopiva määrä myös sellaisia hankkeita, jotka herättävät osassa kaupunkilaisista vastustusta ja saavat kommenttipalstat tukkoon.

Muussa tapauksessa kaupungin toiminta olisi vain hajutonta, väritöntä ja mautonta puuhastelua, jonka avulla onnistutaan korkeintaan polkemaan paikallaan - ja lopulta näivettymään.

Todelliset uudet avaukset ja käänteentekevät ratkaisut herättävät aina väistämättä myös soraääniä, joita päättäjien kuuluu kestää äänten menettämisen uhallakin.

Kaupunkia voi verrata hyvin koululuokkaan. Jos kaikkein äänekkäimmät näppisviestit ja muut vastaavat kannanotot otettaisiin sellaisenaan, tarkoittaisi se käytännössä sitä että koko luokan pitäisi asettaa oma kunnianhimonsa taso kaikkein heikoimmin pärjäävän oppilaan mukaan.

Niin kauan kuin Jaripetterillä on vaikeuksia selviytyä luokalta, ei kenenkään muunkaan pidä haaveilla lukioon hakeutumisesta, yliopiston tapaisista kotkotuksista puhumattakaan.

Niinhän sen ei tietenkään pidä mennä. Kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu on, että vaikeuksissa oleva oppilas saa tarvitsemansa avun, mutta parhaiten pärjäävillä on mahdollisuus asettaa tavoitteet niin korkealle kuin kyvyt riittävät.

Näin saadaan lopulta myös paras mahdollinen määrä niitä verotuloja, joita tarvitaan erilaisten välttämättömien palveluiden tuottamiseen.

Sama logiikka pätee kokonaisen kaupungin mittakaavassa. Huumetilanteelta ei missään tapauksessa voi sulkea silmiä, mutta se ei kuitenkaan ole kaikkea tämän kaupungin toimintaa määrittävä tekijä.

Toivottavasti tuon valitettavan usein unohtuvan itsestäänselvyyden kuvaamiseen tuli käytettyä nyt riittävästi rautalankaa. Sitä jäi vielä sen verran yli, että on myös syytä vääntää näkyväksi vielä yksi olennainen asia: Euroopan vihreä pääkaupunki ei ole automaattisesti hyvä tai huono asia Lahdelle.

Minkä tahansa tulevaisuuteen tähtäävän hankkeen tavoin siihen liittyy sekä mahdollisuuksia että uhkia. Lopputulokseen voimme vielä vaikuttaa.

Pessimistisessä versiossa vihreästä pääkaupungista todella muodostuu pelätty taloudellinen harhalaukaus, jonka myötä hankkeeseen käytetty aika ja raha valuu kaikenlaiseen tehottomaan puuhasteluun ja taivaanrannanmaalailuun, josta ei ole näkyvää hyötyä kaupunkilaisille. Hankkeen ympärille syntyy byrokratian rihmasto, joka onnistuu työllistämään itse itsensä ja näyttäytyy lopulta ”korvaamattomana” (Tarvittaessa konsultointiapua löytyy kaupungin sivistystoimen johdosta tunnussanalla aluepäällikkömalli).

Optimistisemmassa versiossa vihreä pääkaupunki parantaa asukkaiden elinympäristön viihtyisyyttä konkreettisten tekojen kautta ja toisaalta tarjoaa huomattavia liiketoimintamahdollisuuksia paikallisille yrityksille.

Tittelin myötä avautuu kansainvälisiä verkostoja, joiden hyödyntäminen on nyt omissa käsissä. Lahtihan sattui saamaan pääkaupunkitittelinsä aikakaudella, jolloin kaikenlaisille toimiville ympäristöratkaisuille on vuosi vuodelta huutavampi tarve ympäri planeetta. Pitää olla patologinen pessimisti ja kyynikko, jos ei onnistu näkemään tuossa yhtälössä mitään mahdollisuuksia.

Pikavoittoja tuskin on tarjolla, mutta fiksuja liikkeitä tekemällä ympäristöpääkaupunkivuosi voisi olla multaa niille versoille, joista ajan myötä kasvaa tähän kaupunkiin uudet askot, iskut ja luhdat. Se ei tapahdu valtuustokaudessa eikä edes kahdessa.

Olisi mahtavaa saada kirjoittaa ensi viikon lehteen, että seminaarissa löytyi ratkaisut Lahden huumeongelmaan, ilmastonmuutokseen ja siinä sivussa paikalliseen työllisyystilanteeseen.

Siltä varalta, että näin ei käy, joudutaan tyytymään vääjäämättömään poliittisten seminaarien totuuteen: parhaatkin puheet punnitaan vasta siinä vaiheessa, kun seminaaribussin nokka kurvaa takaisin Renkomäen liittymästä, arki alkaa ja on aika tehdä konkreettisia tekoja.

Siinä urakassa tarvitaan sopiva yhdistelmä tervettä kriittisyyttä ja uskoa tulevaisuuteen, jotta lopputulos on paras mahdollinen.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme