Ämpärillinen

Tunnustaudun kontrollin ja holhouksen ystäväksi

Kannabis on laillistettu muun muassa tietyissä USA:n osavaltioissa. Suomessa suhtautuminen kannabiksen laillistamiseen vaihtelee huomattavasti ikäryhmittäin. Päättäjien keskuudessa ajatus ei ole saanut kovinkaan laajaa tukea. Kuva: Poliisi

Kokeilimme kahdessa edellisessä lehdessämme uudentyyppistä tapaa käsitellä merkittävää paikallista puheenaihetta. Laitoimme lehden normaalit sivurakenteet ja osastojaot osittain uusiksi, jotta saimme raivattua lisää tilaa paikallisen huumetilanteen käsittelyyn.

Lehdistä tulleen palautteen perusteella panostus ei jäänyt huomiotta. Heti ensimmäisen erikoisnumeromme ilmestymistä seuraavana aamuna kävin useita keskusteluita, joissa lahtelaiset kiittelivät aiheen laajaa käsittelyä ja kertoivat siinä samalla omia havaintojaan ja kokemuksiaan asiasta. Seuraavassa lehdessä julkaistu lukijakyselymme osoitti konkreettisesti, että kaupunkilaisilla on kova tarve keskustella aiheesta.

Totuuden nimissä on toki sanottava, että tässäkään aiheessa palaute ei ollut pelkästään kiittävää, tietenkään. Esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluissa joku oli nimimerkkinsä ja kannabiksen kemiallista kaavaa esittävän profiilikuvansa takaa sitä mieltä, että koko aihetta oli käsitelty 80-lukulaisesta näkökulmasta. Kommentoijan mielestä kannabista ei pidä sekoittaa niin sanottuja kovia huumeita koskevaan keskusteluun.

Tuollainen palaute ei tullut yllätyksenä. Päinvastoin, olisin ollut erittäin yllättynyt, mikäli joku ei olisi noin kommentoinut.

Huume­valistuksessa ei tarvita ylimääräistä pelottelua, vaan realistista ja faktapohjaista tietoa.

Suomalaisen huumepolitiikan höllentämistä vaativat puheenvuorot tuovat mieleen Veikkauksen ympärillä viime aikoina velloneen kohun.

Siinähän ”logiikka” tuntuu menevän vain hieman kärjistetysti sanottuna jotenkin niin, että Veikkauksen monopoli pitäisi purkaa ja ulkomaiset uhkapeliyhtiöt pitäisi päästää paikallisille markkinoille, koska moni suomalainen kärsii peliriippuvuudesta markettien aulassa olevien Veikkauksen peliautomaattien vuoksi.

Vastaavalla logiikalla kannabiksen joutaisi laillistamaan, koska monet voivat saada alkoholista pahempia ongelmia. Toisin sanoen kiistatonta ongelmaa käytetään keppihevosena omien tavoitteiden ajamiseksi.

Ikään kuin peliriippuvuuteen liittyvät ongelmat katoaisivat uusien peliyhtiöiden tullessa markkinoille tai alkoholihaitat poistuisivat kannabiksen vapautuessa.

Näin tuskin tapahtuisi. Sen sijaan joutuisimme miettimään entistä enemmän myös kannabiksen käytön vauhdittamaa syrjäytymistä ja toisaalta Veikkauksen tukea saavien, tuiki tarpeellista työtä tekevien järjestöjen rahoitusongelmia.

Vai olisiko sittenkin mahdollista korjata räikeimpiä epäkohtia räjäyttämättä koko systeemiä uusiksi? Synnyttämättä uusia yhteiskunnallisia ongelmia, joita yhden asian fanaatikot harvemmin vaivautuvat miettimään.

Asiat näyttävät aina erilaisilta riippuen siitä, katsooko laajempaa kokonaisuutta vai kapeaa omaa napaa lähinnä olevaa näkökulmaa.

Mikään malli ei ole täydellinen, vaan kaikissa vaihtoehdoissa kyse on pienimmän pahan valitsemisesta. Niin hienolta kuin kaikenlainen yksilön valinnanvapaus paperilla kuulostaakin, kaikenlaisiin riippuvuuksiin liittyvien ongelmien ehkäisyssä ja hoidossa tunnustaudun kontrollin, holhousvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan ystäväksi. Järjestelmää ei pidä virittää vahvimpien, ilman riippuvuusongelmia porskuttavien yksilöiden ehdoilla.

Vaikka yhteiskunnan pitää asettaa rajoja, se ei koskaan voi ottaa täyttä vastuuta yksilön hyvinvoinnista. Lahden huumeongelman epävirallisena viestintä­päällikkönä toiminut valtuutettu Kalle ­Aaltonen (Pro Lahti) olikin mielestäni olennaisen ytimessä puhuessaan edellisessä valtuuston kokouksessa tähän tyyliin: ”Vaikka käyttäisimme kaikki rahat oikeisiin paikkoihin, jossain vaiheessa se ei riitä, jos ihmiset eivät huolehdi itsestään ... Ei meidän päättäjien pidä olla sellaisia pelkureita, ettei uskalleta sanoa veronmaksajille, että katsokaa peiliin”.

Missä yhteiskunnan vastuu sitten loppuu ja yksilön vastuu alkaa? Se on huomattavasti laajempi ikuisuuskysymys, jonka vastaus riippuu itse kunkin ihmiskäsityksestä ja maailmankuvasta.

Tämä heijastuu myös huumekeskusteluun. Parin viikon takaisessa lehdessämme haasteltu ylikomisario Pälvi Suokas vertasikin asetelmaa osuvasti Kalifornian tilanteeseen. Siellä kannabis on laillista, mutta toisaalta yhteiskunta ei vastaa samalla tavalla heikompiosaisista kuin Suomessa.

Pari vuotta sitten totesin tilanteen omin silmin. San Franciscon kaduilla huumeongelma ja syrjäytyminen näkyy tavalla, jonka rinnalla Lahti on toistaiseksi lintukoto. Ei uskoisi, että siinä aivan vieressä on Piilaakso, maailmanhistorian toistaiseksi merkittävin osaamisen ja vaurauden keskittymä.

Hienoimmatkin yhteiskunnalliset perustelut tai kansainväliset vertailut ovat kuitenkin lopulta sivuseikka, jos niin sanottu virallinen linja ja nuorten todellisuus pääsevät täysin erkaantumaan toisistaan.

Tuoreimpienkin kouluterveyskyselyiden perusteella kiistaton fakta on, että kannabismyönteiset asenteet ovat lisääntyneet nuorten keskuudessa.

Mitä enemmän näin tapahtuu, sitä vaikeampaa perinteisen valistustyön tekijöillä on päästä samalle aaltopituudelle kohderyhmänsä kanssa.

Suurta juttukokonaisuuttamme tehdessä tuli hyvin selväksi, että asian kanssa tekemisissä olevat viranomaiset ja päihdetyön ammattilaiset tiedostavat tilanteen realistisesti. He tietävät kyllä oikein hyvin, että monelle nuorelle kannabis on nykyään sama asia kuin vanhempien ikäluokkien edustajille olut.

Yksi jos toinenkin ammattilainen puhui toisistaan tietämättä aiheesta lähes identtisin sanankääntein: huumevalistuksessa ei tarvita ylimääräistä pelottelua, vaan realistista ja faktapohjaista tietoa sekä nuorten aitoa kuulemista.

Se on päivästä toiseen tapahtuvaa työtä, joka jatkuu silloinkin, kun aihe ei ole esillä paikallisen lehden erikoisnumeroissa tai valtakunnallisten tiedotusvälineiden otsikoissa.

Huumetilannetta voi verrata ilmastonmuutoksen hillintään: täyttä selkävoittoa ei saada koskaan, mutta silmien ummistaminen tai totaalinen luovuttaminenkaan ei ole vastuullinen vaihtoehto.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme