Ämpärillinen

Lahti objektiseksuaalin silmin

Kuva: Juha Peurala

Puhutaanpas kunnallisvaalien ja johtajanimitysten lisäksi vielä merkittävämmästä ja kiinnostavammasta asiasta, ihmisen seksuaalisuudesta.

Minä ja todennäköisesti ainakin moni muu tuli täyttäneeksi aukon sivistyksessään tällä elämän­alueella viime viikolla, kun Yle esitti dokumentin suomalaisesta Annesta, joka seurustelee WTC-tornien kanssa.

Tai ihan konkreettisesti sanottuna edesmenneistä torneista tehtyjen pienoismallien kanssa. Anne kuvailee suhdettaan torneihin seksuaaliseksi, mutta intiimi kanssakäyminen ei kuitenkaan ole suhteen perusta. Dokumentin katsojille näytettiinkin, kuinka hellästi Anne hiveli torneja ja kävi niiden kanssa myös uimassa.

Dokumentin mukaan naisella oli ollut vastaavantyyppisiä suhteita aikaisemminkin. Ensi-ihastus oli ollut maitoauton peräkärry, ja olipa hänen seurustelukumppaninaan myös laskettelurinne, jonka kumpuilevat muodot erityisesti miellyttivät silmää.

WTC-tornien kanssa Anne kuitenkin koki saavansa ensimmäistä kertaa vastakaikua tunteilleen. Niinpä suhde onkin jatkunut jo vuodesta 2013. Tulevaisuudessa Anne toivoi pääsevänsä käymään New Yorkissa, jotta hän voi aistia samaa ilmapiiriä kuin seurustelukumppaninsa.

Dokumentin mukaan tuollaisessa mieltymyksessä on kyse objektiseksuaalisuudesta. Kyseessä on harvinainen, mutta ei täysin poikkeuksellinen seksuaalinen suuntaus. Maailmalla on nähty avioliittoja muun muassa Eiffel-tornin ja Berliinin muurin kanssa.

Suomalaiselle Annelle on diagnosoitu sukupuolisuhteiden häiriö, minkä hän itse kiistää huvittuneena. Hänelle objektiseksuaalisuus on suuntaus siinä missä hetero- tai homoseksuaalisuus.

Asiantuntemukseni ei lainkaan riitä sanomaan, mikä tuossa asiassa on lopullinen lääketieteellinen totuus. Sen sijaan voin varmuudella sanoa, että tuo objektiiviseksuaalisuus vaikuttaa suhteellisen harmittomalta ja jopa iloiselta asialta.

Siitä ei ole kenellekään ulkopuoliselle haittaa, ja suuntaukseen mieltynyt henkilö pääsee toteuttamaan mielihalujaan suhteellisen helposti.

Asetelma on täysin toinen kuin esimerkiksi transvestiiteilla homoseksuaaleilla, jotka kokevat olevansa vähemmistön vähemmistöä, syrjittyjä siellä missä muuten peräänkuulutetaan suurinta mahdollista suvaitsevaisuutta.

Perehdyin heidän tilanteeseensa taannoin erään toisen kirjoituksen yhteydessä, ja en voinut olla tuntematta pientä ahdistusta heidän puolestaan.

Objektiseksuaalien tapauksessa tilanne on toisenlainen. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.

Siksi asiasta ei ole mielestäni mitään syytä puhua vastaavalla ryppyotsaisuudella, johon yleensä törmää kaikenlaisen sukupuolielämään liittyvän keskustelun yhteydessä näinä mielensäpahoittamisen ja yliviritetyn poliittisen korrektiuden luvattuina aikoina.

Ajatellaanpa siis hetki rakasta kotikaupunkiamme sillä silmällä. Seurustelisitko mieluiten Sibeliustalon, toriparkin hissikuilun, vesitornin, suurmäen vai Oululaisen viljasiilon kanssa? Hmm, jyh­keää betonia vai kiitävää lasipintaa?

Ei. Ei mikään näistä. Oma valintani olisi täysin kiistaton.

Radiomastot. Tarvitseeko tuota edes selittää?

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme