Ämpärillinen

Coolia ja junttia pään sekoittamista

Helsingissä järjestettävä Flow-festivaali on suomalaisille moderin kaupunkilaisen elämäntyylin ystäville vuoden kohokohta ja pyhiinvaelluskohde. Tapahtuma on viime aikona ollut otsikoissa myös huumeiden vuoksi siinä missä Lahtikin. Kuva: Juha Peurala

Lahti haluaa kaikkien muiden kaupunkien tavoin houkutella tänne mahdollisimman nuoria ja koulutettuja, työuransa alkuvaiheessa olevia ihmisiä. Mielellään niin sanotun luovan luokan edustajia, jotka tunnetusti synnyttävät ympärilleen kaikenlaista täysin uutta pörinää ja sitä myöten myös työpaikkoja.

Tälle kohderyhmälle on erityisen tärkeää, että he pystyvät elämään asuinpaikassaan urbaania ja nykyaikaista edelläkävijöiden elämäntyyliä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Olennainen osa tätä elämäntapaa on ”vireä kaupunkikulttuuri”, jota on syytä löytyä mahdollisimman paljon heti kotioven ulkopuolelta.

Ei siis ihme, että jokainen vähänkin kirkonkylää isompi taajama pyrkiikin tänä päivänä korostamaan omaa kaupunkikulttuuriaan.

Suomessa eräänlaiseksi urbaanin elämäntavan vuotuiseksi huipennukseksi ja pyhiinvaelluskohteeksi on muodostunut Helsingissä järjestettävä Flow-festivaali.

Tapahtumaan kerääntyy poikkeuksellisen paljon juuri sitä ihmisryhmää, jonka edessä paikallisetkin elinvoimahankkeiden ja imagomarkkinoinnin kanssa puuhastelijat menisivät milloin tahansa polvilleen punaista mattoa levittäen saadakseen heidät edes harkitsemaan Lahtea asuinpaikkana.

Itse en ole koskaan siellä käynyt, mutta tapahtumasta tehtyjen juttujen perusteella yksi täysin täysin olennainen osa sen vetovoimaa on juurikin yleisö itse. Nuoren kaupunkilaisen on kerta kaikkiaan pakko olla siellä paikalla muiden samanhenkisten trendikkäiden ihmisten kanssa, koska ”kaikki” ovat siellä.

Tapahtuman ulkopuolelle jäänti aiheuttaa ahdistuksen tunnetta, jolle on kuulemma olemassa näppärä termikin: flomo.

Sanaleikki on yhdistelmä sanoista fomo ja Flow. Ensin mainitulla tarkoitetaan yleisesti sosiaalisen median synnyttämää tunnetta siitä, että jää paitsi jostain hienosta. Termiä kolumnissaan (13.8. esitelleen ESS:n kesätoimittaja Emma Auvisen mukaan hänen ystävänsä olikin paennut Flomo-ahdistustaan Lahteen.

Viimeisimmän Flow’n yhteydessä silmiini osui myös toisenlainen tapahtumaan liittyvä kirjoitus. Helsingin Sanomien mukaan tapahtumassa tuntui leijuvan poikkeuksellisen voimakas pilven haju ja poliisi teki alueella yhteensä 56 huumausainetakavarikkoa.

Lehden haastatteleman komisarion mukaan tapauksia tulee esille niin paljon kuin asiaa valvotaan, eli kyse on poliisin resursseista. Eikä kyse ollut ”vain” kannabiksen pössyttelystä, takavarikoitujen aineiden joukossa oli myös esimerkiksi amfetamiinia ja kokaiinia.

Aiheesta kirjoittanut toimittaja Ossi Mansikka totesi omana havaintonaan, että hän ei ollut havainnut vastaavaa ilmiötä aiemmin kesän aikana vieraillessaan toisentyyppisillä musiikkifestareilla, eli Ruisrockissa, Suomipopissa ja Savonlinnan oopperajuhlissa. Kaikissa mainituissa tapahtumissa huomio oli sen sijaan kiinnittynyt alkoholin käyttöön.

Tuollaiset uutiset ja irralliset havainnot eivät yllätä tiedossa olevien faktojen valossa.

THL:n tuoreimman tilastoraportin (25.2.2019) mukaan huumeiden kokeilu ja käyttö on yleistynyt neljän viime vuoden aikana erityisesti 25–34-vuotiaiden nuorten aikuisten keskuudessa.

Tiedämme myös, että huumeiden käyttöön suhtaudutaan keskimääräistä vapaamielisemmin siellä, missä liberaali maailmankatsomus ja niin sanottu tiedostava elämäntapa elää ja voi hyvin. Tämä näkyy poliittisessa kentässä, esimerkiksi ennen viime eduskuntavaaleja vihreät oli ainoa puolue, joka oli valmis luopumaan huumeiden käytön rangaistavuudesta (Iltalehti 26.2.).

Vaikka asiaa ei ole tutkittu, olisin valmis lyömään koko omaisuuteni ja aika paljon lainarahaakin vetoa sen puolesta , että Flow-festarin yleisön keskuudessa vihreiden kannatusprosentti oli selvästi korkeampi kuin Ruisrockissa, Suomipopissa ja Savonlinnan oopperajuhlissa.

Olennaista tässä ei yhteydessä nyt ole yksittäinen puolue tai väittely oikeista päihdepolitiikan linjauksista, vaan modernin kaupunkilaisen elämäntyylin ja liberaalien huumenäkemysten välillä selvästi nähtävissä oleva yhteys, jota puoluekenttäkin osaltaan heijastelee.

Tämä kaikki on hyvin mielenkiintoista lahtelaisittain. Suunnilleen Flow-festivaalien aikoihin nähtiin myös toisenlaista huumeuutisointia, kun Lahti pääsi Ylen pääuutislähetykseen huumeongelmansa johdosta. Kyseessä oli paikallisen Ylen toimittajan tekemä seurantajuttu vuoden takaisesta valtakunnallisesta huumekohusta.

Jos kerran huumeiden käyttö on niin tärkeä osa nuorten aikuisten kaupunkilaisten edelläkävijöiden elämäntapaa, eikö huumemaineen pitäisi olla Lahdelle suorastaan vetovoimatekijä?

Tietenkään asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Myös pään sekoittamisessa pätee omalle ajallemme tyypillinen lainalaisuus: olennaista ei ole mitä tekee, vaan miltä se näyttää ulospäin.

Julkisuuden perusteella voisi äkkiseltään luulla, että helsinkiläinen huumeiden käyttö on jonkinlaista luovan luokan hallittua rentoutumista ja Lahdessa kyse on syrjäytyneiden reppanoiden syöksykierteestä. Totuus ei tietenkään ole ihan näin mustavalkoinen.

Joku markkinoinnin asiantuntija voisikin hyvällä syyllä sanoa, että paikallinen päihteiden käyttö on ”väärin brändätty”. Tippaakaan vähättelemättä todellisen huumeongelman vakavuutta, joka on aina järeitä toimia vaativa asia missä tahansa kaupungissa.

Vastaavaan ilmiöönhän törmää helposti alkoholista puhuttaessa. Perinteinen keskikaljakuppila muovituoppeineen ja karaokeineen nähdään helposti junttiuden ja rappion symbolina. Tilanne muuttuu yllättäen täysin toiseksi, jos kyseessä on persoonallisella tavalla kierrätysmateriaalista sisustettu moderni pubi, jossa myydään niin sanottuja käsityöläisoluita ja kuunnellaan vierailevia jazz-trubaduureja.

Silloin ei puhutakaan enää juopottelusta, vaan olutkulttuurin harrastamisesta, ehkä myös kaupunkikulttuurista.

Pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta. Oli kyseessä laillinen tai laiton aine, päihde on aina päihde, joka väärin ja liiallisesti käytettynä voi suistaa yksilön elämän raiteiltaan ja aiheuttaa siinä sivussa isoja yhteiskunnallisia ongelmia, joiden rinnalla imago-ongelmat ovat yhdentekeviä.

Paska ei silloin muuksi muutu, vaikka sen olisi kuorruttanut hienommilla termeillä.

Ongelmakäytön todellisiin syihin puuttuminen vaatii aina pinnallisten mielikuvien taakse menemistä ja käytön todellisiin syihin pureutumista.

”Vireää kaupunkikulttuurikin” voi kohtuudella käytettynä rentouttavaa ja elämää rikastuttavaa, liian isoina annoksina jotain ihan muuta.

Berg Tommi

Suosittelemme