Ämpärillinen

Lahti on ollut satojen tuhansien koti

Äskettäin silmiini osui Twitterin päivitys­virrassa tavanomaista kiinnostavampi keskusteluketju. Joku Twitter-käyttäjä oli pyytänyt ihmisiä listaamaan kaikki sellaiset paikka­kunnat, joilla on asunut yhtäjaksoisesti vähintään kuukauden ajan.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kysymys poiki paljon mielenkiintoisia vastauksia. Ihmisten asumishistoriasta löytyi mitä erikoisimpia yhdistelmiä, joissa vilahteli sekaisin kotimaan pikku­riikkisiä maalaiskuntia, maailman metropoleja ja vieraskielisiä paikannimiä, joiden sijaintia oli mahdoton tietää googlet­tamatta.

Useimmat eivät olleet sen kummemmin selittäneet syitä paikkakuntien vaihdoksilleen, joten listojen silmäily ruokki mielikuvitusta ja houkutti arvuuttelemaan taustalla olevia tarinoita.

Jatkuva porukan tuleminen ja meneminen on aina ollut yksi täysin olennainen osa lahtelaista identiteettiä.

Paikkakuntia vilkuillessani yksi sana tarttui luonnollisesti tavanomaista herkemmin verkkokalvoilleni: Lahti.

Kotikaupunkimme löytyikin varsin monelta listalta. Jäinkin tuon pohjalta miettimään, kuinka moni suomalainen tulee elämänsä aikana asuneeksi täällä.

Tarkkaa lukua tuskin kukaan on laskenut, mutta erinäisten julkisten tietojen perusteella voidaan esittää karkea arvio.

Vaikka Lahden väki­luku näyttää polkevan paikallaan, muuttoliike on vilkkaampaa kuin tilastouutisten perusteella voisi äkkiseltään ajatella.

Lahteen muuttaa nykyään vuosittain noin 6 000 ihmistä ja lähes saman verran muuttaa täältä pois. Väestön kiertonopeutta voi hahmottaa paikallisella mielikuvilla: ovista ramppaa molempiin suuntiin väkeä hieman enemmän kuin loppuunmyydylle Isku Areenalle mahtuu.

Vaikka paluumuuttajien­ vaikutus putsattaisiin pois tilastoista, tänne tulee vuosittain joka tapauksessa tuhansia täysin uusia lahtelaisia.

Eikä noissa virallisissa tilastoissa edes huo­mioida muutaman viikon tai kuukauden mittaisia oleskeluita, jos ne eivät ole kirjaantuneet väestörekisteritietoihin. Virallisesti koko Suomessa tehdään vuosittain noin 300 000 paikkakuntien välistä muuttoa.

Edellä mainittujen faktojen perusteella ei ole liioiteltua arvioida, että Suomessa täytyy nykyään olla elossa yhteensä satoja tuhansia henkilöitä, jotka ovat elämänsä jossakin vaiheessa olleet lahtelaisia.

Tänne muuton ja täältä pois muuton taustalla on aina oma ainutlaatuinen tarinansa, mutta tilastoista erottuu muutama tyypillinen tapaus.

Lahdesta on perinteisesti muutettu pois etenkin opiskelujen alkaessa. Toisaalta liikkeelle lähdetään herkästi työuran alkuvaiheessa ja perhettä perustettaessa. Tässä vaiheessa Lahti voi houkutella paluumuuttajia, mikäli täällä on tarjolla sopivia töitä. Kolmas tyypillisen muuttamisen ajankohta ihmisen elämänkaaressa ajoittuu yli 50 vuoden ikään, jolloin lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa.

Muuttamisen kynnys madaltuu entisestään eläkkeelle siirryttäessä, kun työpaikkakaan ei ole enää pidättelemässä.

Tässäkin ikäryhmässä ovi käy molempiin suuntiin, mistä tunnetuimpia esimerkkejä ovat Espooseen muuttanut ex-kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta ja Ruoriniemeen asettuneet Viinasen veljekset Iiro ja Jukka.

Lahtelaisessa keskustelussa törmää säännöllisesti näkemykseen, jonka perusteella muualta tulleet pilaavat kaupunkia ja suunnittelevat tänne kaikenlaista hölmöä.

Historian ja muuttotilastojen perusteella tuo näkemys on vähintäänkin huvittava. Väki vaihtuu täällä sen verran tiuhaan, että sopii ihmetellä, miten ihmeessä määritellään ”aito lahtelainen”, jolla on puheoikeus paikkakunnan asioihin.

Jatkuva porukan tuleminen ja meneminen on aina ollut yksi täysin olennainen osa lahtelaista identiteettiä. Hyvän sijaintinsa johdosta Lahti on ollut läpikulkukaupunki, jonne on vuosikymmenien saatossa tultu ties mistä. Väärälle puolelle rajaa jääneestä Karjalasta, Suomen autioituvalta maaseudulta, Pietarin seudun inkeriläisyhteisöistä, Lähi-idän ruutitynnyreistä.

Jotkut hurjimmat jopa vastoin kaikkia tuttavapiirinsä ennakkoluuloja Helsingistä.

Jotkut ovat lopulta asettuneet tänne, jotkut jatkaneet matkaansa. Kuluneen sanonnan mukaan mies voi lähteä Lahdesta, mutta Lahti ei miehestä. Pätee tiettävästi myös naisiin.

Lahtelaisuus on ennen kaikkea mielentila, jonka jokainen meistä sadoista tuhansista asian kokeneista määrittelee omalla tavallaan.

Kaupungin yleisen imagon kannalta ei ole samantekevää, mihin sävyyn täältä muuttaneet puhuvat kotikaupungistaan. Viidakkorumpu on paljon tehokkaampi mielikuvien muokkaaja kuin yksikään kaupungin imagokampanja.

Tässäkin asiassa meitä on moneen junaan. Tuossa mainitsemassani twitter-ketjussa pari ex-lahtelaista löysivät toisensa ja jakoivat toisilleen jonkinlaisia lohdutuksen sanoja. Toinen heistä oli joutunut asumaan täällä peräti kuusi vuotta. Ulkopuoliselle lukijalle jäi tässä tapauksessa epäselväksi, mitä oli jäänyt hampaankoloon.

On oma ikuisuuskeskustelunsa aihe, millä konstilla myönteisiä kokemuksia saadaan enemmän kuin kielteisiä. Ratkaiseva merkitys voi olla hyvinkin pienillä arjen asioilla, kuten naapurin ilmeellä tai kaupungin virkamiehen äänensävyllä.

Kaikkia ei voi kuitenkaan koskaan miellyttää. Lahteen ja lahtelaisuuteen ei ole nähdäkseni koskaan ole kuulunut teeskentely ja oman olemassaolon anteeksipyytely.

Juuri siksi toiset tykkää, toiset ei.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme