Ämpärillinen

”Vaimonhakkaajien ja lihamukien kaupunki” ei istu enää ennakkokäsityksiin

Mustasta menneisyydestä eroon konkreettisesti ja mielikuvissa. Kivihiilestä luopuminen oli osaltaan vaudittamassa Lahtea Euroopan ympäristöpääkaupungiksi. Kuva: Janne Ranne

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Näin todennäköisesti ajatteli moni kaupungin imagon kohennuksesta kiinnostunut paikallinen virkamies ja päättäjä, kun Helsingin Sanomat julkaisi viime viikolla laajan juttunsa Lahden valinnasta Euroopan vihreäk­si pääkaupungiksi.

Lahtihan sai kauan tavoittelemansa tunnustuksen jo reilut kuukausi sitten. Tuolloin valinta jäi lähes kokonaan ilman huomiota valtakunnallisessa julkisuudessa. Osittain tämä selittynee ajankohdalla: lahtelaisten juhlahetki osui juhannusaaton aaton iltaan, jolloin toimituksissakin on jo vetäydytty keskikesän juhlan viettoon.

Tuon selityksen taakse ei voi kuitenkaan kokonaan mennä. Taannoinen hiljaisuus kertoi karulla tavalla myös siitä, että koko titteliä ei tunneta muualla samalla tavoin kuin Lahdessa. Täällähän kaupungin hakuyrityksiä oli jo totuttu seuraamaan vuodesta toiseen jatkuvana näytelmänä.

Toisille koko vuosi näyttäytyy kammottavana rahareikänä.

Helsingin Sanomien jutun nettiversioon rustattu otsikko oli ladattu täyteen mielikuvia: ”Hiihdosta ja huumeista tunnettu Lahti rakentaa uutta imagoa: Suomen Chicagosta tuli vihreä ympäristökaupunki”.

Otsikko kiteyttänee ihan osuvasti ne reaktiot, joita Lahden valinta on herättänyt monessa ulkopaikkakuntalaisessa. Koko valinta tuli isona yllätyksenä, koska etukäteismielikuvat olivat ihan jotain muuta.

Kuulemani mukaan tässä kesän aikana olikin käyty eräs mielenkiintoinen keskustelu, jossa muualta Suomesta kotoisin oleva valtakunnallisen tason vaikuttaja oli kommentoinut Lahden saamaa voittoa paikalliselle vaikuttajalle jotenkin tähän tyyliin: ”Ymmärrän kyllä, että Lahti on valittu Euroopan vihreäksi pääkaupungiksi, mutta aivoni eivät hyväksy sitä, koska Lahti on vaimonhakkaajien ja lihamukien kaupunki”.

Kun mielikuvat ovat tuollaisia, ei ihme, että Hesarin viime viikon juttu herätti ainakin osassa lahtelaisista niin laajaa hehkutusta kuin herätti. Koettiin, että kaupunki pääsi vihdoinkin esille ansaitsemassaan, tämän päivän todellisuutta vastaavassa valossa.

Jutussa tuotiin esille yleisesti tiedossa olevat Lahden kiistattomat ongelmat huumeidenkäyttäjineen ja työttömyyksineen, mutta muistettiin myös kertoa kiistattomat saavutukset muun muassa päästöjen vähennyksissä ja jätteiden lajittelussa, jossa lahtelaiset ovat valovuosia edellä monia muita suomalaiskaupunkeja.

Itse kukin voi aina olla juttujen painotuksista tai sävyistä mitä mieltä tahansa, mutta jonkin verran näitä Lahden asioita seuranneena en onnistunut bongaamaan tuosta ilmeisesti kesätoimittajavoimin tehdystä jutusta ainakaan yhtään asiavirhettä.

Kesäkuista Lahden valintaa seurannut paikallinen keskustelu oli kaikessa ennalta-arvattavuudessaan suorastaan huvittavaa seurattavaa. Jälleen kerran näimme, että kaupungissa eletään kahdessa eri todellisuudessa.

Joillekin vihreän pääkaupungin vuosi on ainut­laatuinen mahdollisuus nostaa kaupungin profiilia ja vetovoimaa, käänteen­tekevä hetki kaupungin historiassa ja iso ylpeyden aihe.

Toisille koko vuosi näyttäytyy kammottavana rahareikänä, joka pahimmillaan hankaloittaa kaupunkilaisten arkea uusine katujen kavennuksineen. Tällaisten kommenttien yhteydessä näkee tyypillisesti myös mitä erilaisimpia perusteluita sille, miksi Lahti ei ole ansainnut titteliään.

Kummankin koulukunnan näkemyksille on kieltämättä omat perustelunsa ja tässäkin tapauksessa totuus lienee jossakin siellä välimaastossa. Tässä vaiheessa pääkaupunkivuoden alkuun on aikaa noin puolitoista vuotta, joten lopputulos on toistaiseksi omissa käsissä. Nyt kun titteli on suurella vaivalla hankittu, olisi hölmöä olla hyödyntämättä sitä täysillä.

Tittelin turvin pitää yrittää kaikin keinoin solmia ennen kaikkea sellaisia yhteyksiä, joista on vielä pitkään iloa paikallisille yrityksille. Pääkaupunkistatuksen turvin voi parhaimmillaan avautua sellaisia ovia, jotka pysyisivät muuten suljettuina.

Muut pääkaupunkivuoden positiiviset vaikutukset tulevat hitaammin ja mutkan kautta, jos ovat tullakseen. Osa paikallisista päättäjistä tuntuu jo puolivakavissaan ajattelevan, että ympäristökaupungin imago voisi olla Lahden valttikortti uusia asukkaita houkutellessa.

Ajatus menee jotenkin niin, että Lahteen muuttaessaan ihminen pystyy helposti pienentämään hiilijalanjälkeään ja elämään muutenkin ekologista elämää. Kyse on vain siitä, että tämä viesti saadaan perille.

Pakko sanoa, että äkkiseltään idea vaikuttaa kaukaa haetulta ja ihmisten arkitodellisuudesta vieraantuneelta.

Vannomatta paras kuitenkin. Tällaisena tyypillisenä keski-ikäisenä setämiehenä minun on todennäköisesti vaikea hahmottaa, millä perusteilla nuoremmat ikäluokat tekevät ratkaisunsa.

Ihan omien arkihavaintojen perusteella vaikuttaa siltä, että kasvisruokailu ja muut vastaavat ekologiset valinnat alkavat olla valtavirtaa etenkin nuorten naisten keskuudessa.

Kuinka ollakaan, juuri nuorten naisten tekemien asuinpaikkavalintojen on arveltu olevan ratkaisevassa asemassa, kun kaupunkeja jaetaan tulevaisuuden voittajiin ja häviäjiin.

Vihreän pääkaupungin titteli voisikin olla yksi näppärä työkalu kaupunkien menestysreseptiksi tarjotun ”feministisen elinvoimapolitiikan” tekemiseen.

Maapallon ja ympäristön kannalta ei toki riitä, että vain nuoret naiset elävät mahdollisimman ekologista elämää. Vähintään yhtä oleellista olisi saada ”lahtelaiset vaimonhakkaajat ja lihamukin syöjät” muuttamaan tottumuksiaan.

Minulla on noista kahdesta mainitusta asiasta kokemusta vain toisesta, mutta noin muuten tunnistan täysin itseni tyypilliseksi mukavuudenhaluiseksi perustallaajaksi, jonka arjessa ympäristöpainotukset eivät varmasti näy lainkaan niin paljon kuin suotavaa olisi. Ei liene erityisen lahtelainen ilmiö.

Minä ja monet muut ikä­toverini saatamme olla luutuneine tottumuksinemme jo menetettyjä tapauksia, mutta en pidä täysin mahdottomana, etteivätkö nuoremmat miehet tekisi yhä enemmän toisenlaisia elämäntapavalintoja.

Se on oman tarinansa aihe, johon tavallaan liittyvät myös ne nuoret naiset. Jos kehittelemäni teoria pitää paikkansa, pystyn kertomaan ratkaisun planeettamme pelastamiseksi. Tämän palstan lukijoina saatte luonnollisesti tiedon siitä ensimmäisinä maailmassa.

PS. Lahden lihamukit ovat kiistaton fakta, mutta tuo otsikkoonkin nostamani siteeraus ”vaimonhakkaajien kaupungista” ei ihan kestä kriittisempää tarkastelua. Faktat pilaavat tässäkin tapauksessa hyvän ennakkoluulon. Parin vuoden takaisten tilastojen mukaan Päijät-Hämeessä oli perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa asukasta kohden kuudenneksi vähiten kaikista Suomen 18 maakunnista.

Berg Tommi

Suosittelemme