Ämpärillinen

Bunkkerirannikolla ja Lahdella samoja valtteja

Pysykää loitolla ja tervetuloa. Albanian menneisyys etualalla, nykyisyys taustalla. Kuva: Tommi Berg

Jos haluat hyvät naurut, kannattaa poiketa tänä kesänä kesä­teatterissa Nastolan Taarastissa. Pisarateatterin esittämä Seiväsmatkat-näytelmä kertoo vatsanpohjaa kutittavalla tavalla siitä, kuinka suomalaiset aloittivat laajamittaisen massaturismin Espanjaan 1960- ja 70-luvuilla matkailukeisari Kalevi Keihäsen järjestämillä pakettimatkoilla.

Nykyään etelänmatkat ovat arkinen asia monille suomalaisille, mutta tuolloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Värikkäistä käänteistä ei ole pulaa, kun matkailuun tottumattomille suomalaisille on tarjolla halpaa alkoholia ja moraalikin on päässyt sopivasti höltymään kotimaan jäätyä taakse.

Jos meno on ollut edes osittain tuollaista, matkat ovat olleet eräänlainen oman aikansa Temptation Island, kuten eräs näytelmässä mukana oleva henkilö osuvasti totesi ensi-illan jälkeen. Paikalliseen kulttuuriin tutustuminen ei ollut matkalaisilla päällimmäisenä mielessä.

Noista ajoista moni asia on muuttunut. Reittilentojenkin hinnat ovat tulleet sitten Keihäsen suuruuden vuosien niin paljon alas, että matkatoimiston pakettimatka ei ole enää aikoihin ollut tavalliselle palkansaajalle se ainoa tapa päästä ulkomaille.

Nyt periaatteessa kuka tahansa voi olla oman elämänsä Kalevi Keihänen ja räätälöidä itselleen mieluisan matkan majoituksineen ja retkineen muutamalla älypuhelimen hipaisulla. Nähtäväksi jää, onko kyseessä pysyvä olotila vai poikkeusvaihe ihmiskunnan historiassa.

Omat näppäilyni johtivat tänä vuonna siihen, että pyörin parin viikon ajan Balkanin alueen maissa ottamassa etäisyyttä Lahden talouden tasapainottamiseen, paikallisen kunnallispolitiikan kähinöihin ja muihin vastaaviin, sinänsä aina yhtä kiintoisiin asioihin.

Reitin varrelle mahtui matkailumielessä hyvin erilaisia kohteita. Esimerkiksi Kroatian Dubrovnikin sanotaan jo kärsivän pahasti massaturismin aiheuttamasta ruuhkaisuudesta, jota maine suositun Game of Thrones -sarjan kuvauspaikkana ei ole ainakaan vähentänyt.

Vierailumme aikana tilanne ei kuitenkaan ollut lainkaan niin paha kuin olin etukäteen pelännyt, koska ilmeisesti kiivain turistisesonki oli vasta edessä päin. Tai sitten en vain sattunut paikalle siinä vaiheessa, kun kaikkein isoimmat Välimerta kiertävät risteilylaivat ankkuroituvat kaupungin edustalle.

Toisessa ääripäässä oli Albania, joka oli vielä 30 vuotta sitten Euroopan eristynein maa satoine tuhansine bunkkereineen.

Nyt maa on jo ajat sitten avautunut ja mielikuvat täydellisestä takapajuisuudesta ovatkin jo monelta osin ajastaan jälkeen jääneitä, esimerkiksi päätieverkosto kestää kuntonsa puolesta täysin vertailun Suomeen.

Siitä huolimatta monesta asiasta näkee positiivisellakin tavalla, että laajamittainen massaturismi ei ole ihan vielä rantautunut maahan.

Edellisten rivien välistä nokkelimmat ovatkin jo lukeneet, että tykkään piipahtaa mielenkiintoisissa paikoissa, mutta siellä ei saa olla liikaa muita ihmisiä, ei ainakaan muita turisteja.

Ei mikään kovin poikkeuksellinen ja yksilöllinen mieltymys näinä aikoina, kaikkea muuta. Yksi hengenheimolaisistani on amerikkalainen matkailubloggari Megan Starr, joka kävi Lahden seudulla alkukesän aikana (s. 4–5).

Hän kuvailee käyntiään Päijänteen kansallispuistossa ihastuneeseen sävyyn. Siellä voi kuvitella omistavansa koko paikan tai olevansa ensimmäinen kyseisen paikan löytävä ihminen.

Tunne, jota ei ole mahdollista saada esimerkiksi Grand Canyonilla, kuten Starr muistuttaa.

Koskemattomuuden ja hiljaisuuden tunteessa piileekin Suomen suurin valttikortti, kun tänne yritetään saada entistä enemmän ulkomaalaisia matkailijoita.

Uskoa mahdollisuuksiin tuntuu riittävän ainakin maamme matkailua työkseen edistävillä tahoilla, sillä Visit Finlandin visioissa Suomesta on tarkoitus kehittää Pohjoismaiden kiinnostavin matkailumaa.

Siinä sivussa Lahti pyrkii kohentamaan asemaansa Suomen matkailukartalla, mistä tänne järjestetyt bloggari- ja toimittajavierailut ovat vain yksi merkki.

Koko asetelmassa on lähtökohtaisesti sisäänrakennettu ristiriita. Jos kerran rauhallisuus ja hiljaisuus ovat merkittävimpiä vahvuuksiamme matkailumarkkinoilla, kuinka paljon voimme edes kasvattaa matkailijamääriä menettämättä tärkeintä kilpailuetuamme?

En nyt sano, että Suomeen ja Lahteen olisi ihan heti vyörymässä Dubrovnikin tai Grand Canyonin tapaisia turistimassoja, näistä nurkista tulee tuskin koskaan massaturismin kohteita.

Kyse on herkästä tasapainosta, jota täälläkin joudutaan vielä miettimään. Pienessä mittakaavassa ilmiö saattaa näkyä ajoittain jo nyt myös paikallisella tasolla. Esimerkiksi Messilän hiihtokeskus on mielestäni pilalla niinä muutamina talvipäivinä, kun pääkaupunkiseudulta tullaan sinne sankoin joukoin synnyttämään ylipitkiä hissijonoja.

Vastaavaa kasvun ja viihtyvyyden välistä tasapainottelua käydään kaikissa matkailukohteissa. Esimerkiksi Albaniassa sikäläisen majapaikkamme omistaja totesi suoraan, ettei haluaisi tulevaisuudessa kotimaisemiinsa enää enempää turisteja, nykytilanne sopisi hänelle hyvin.

Todennäköisesti jää haaveeksi, jos alueelle rakennetuista uusista teistä voi jotain päätellä. Albaniasta tuskin puhutaan enää pitkään matkailujutuissa ”kätkettynä helmenä”. Täällä pohjoisemmassa sille tittelille on todennäköisesti pidempään käyttöä.

Berg Tommi

Suosittelemme