Ämpärillinen
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Aina tulee joku musta hevonen

Näissä vaaleissa ei nähty järisyttäviä yllätyksiä, mutta tälläkään kertaa vaalit eivät menneet täysin ennakoitujen askelmerkkien mukaan.

Suurin paikallinen yllätys nähtiin keskustan riveissä, kun sekä Juha Rehula että Martti Talja tippuivat eduskunnasta ja Hilkka Kemppi nappasi puolueelle piirin ainoan paikka.

Tulos oli puolueelle historiallisen huono, mikä osaltaan selittää myös henkilökohtaisten äänten jakautumista. Istuvina kansanedustajina Rehula ja Talja joutuivat tilille koko puolueen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, Kemppi pääsi ponnistamaan puhtaammalta pöydältä tuoreena kasvona.

Siksi hänelle riitti suhteellisen kohtuullinen 3 601 äänen määrä. Se on suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin Taljan neljän vuoden takainen lukema 3 941.

Vaaleissa on tärkeää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Keskustan paikallinen esimerkki osoittaa, että sinne voi päätyä hyvin eri tavoin.

Taustalla oleva logiikka vain oli täysin päinvastainen. Kemppi hyötyi nyt henkilökohtaisesti puolueen konkareiden romahduksesta, neljä vuotta sitten Talja nousi yllättäjänä Arkadianmäelle kokeneempien imussa. Silloinhan puolue onnistui nappaamaan kolmannen paikan Hämeestä yleisessä kannatusnosteessaan.

Vaaleissa on tärkeää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Keskustan paikallinen esimerkki osoittaa, että sinne voi päätyä hyvin eri tavoin.

Kokoomus on esimerkki puolueesta, jossa lahtelaiset eivät ole olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan sitten vuoden 2007 vaalien. Tällä kertaa näytti välillä olevan jo lähellä. Milla Bruneau oli ääntenlaskennan alkuvaiheessa jo menossa läpi, mutta lopulta Timo Heinonen tuli hänen ohitseen yli 700 äänen erolla.

Bruneaun 4 857 äänen potti on ensikertalaiselle hyvä mutta maaliin pääsemistä ajatellen kuitenkin riittämätön. Tuloslistaa vilkuillessa on helppo nähdä ainakin yksi selitys asialle. Hollolan Kristiina Hämäläinen teki erinomaisen kampanjan ja keräsi lähes yhtä hyvän potin kuin Bruneau, 4 648 ääntä.

Skinnarista onkin tulossa pitkään aikaan ensimmäinen lahtelainen ministeri, vain etunimi tosin vaihtuu.

Kokoomuksen riveissä tätä ei tuoreeltaan haluttu nähdä ongelmana, koska ehdokkaiden piti olla selvästi erilaisia. Ajatuksena oli, että Hämäläinen vetoaa terveydenhuollon ammattilaisena erityyppiseen äänestäjäkuntaan kuin Bruneau. Tuo voi pitää osittain paikkansa, mutta totuutta ei pääsee piiloon työntämällä päätä pensaaseen. Vahvat paikalliset naisehdokkaat ovat myös väistämättä syöneet toistensa kannatusta.

Kokonaan toinen ja vaikeampi kysymys on, millä tuollainen olisi vältettävissä. Ei ihan helposti neuvoteltavissa oleva kuvio ehdokasasettelun vaiheessa, jos innokkaita yrittäjiä riittää.

Kaksi vahvaa ehdokasta ei ole ongelma, jos puolueen yleiskannatus on riittävä. Demareiden molemmat paikalliset kansanedustajat saivat jatkokauden, mutta heidän keskinäinen nokkimisjärjestyksensä muuttui merkittävällä tavalla.

Ville Skinnari nousi äänikuninkaaksi sekä Hämeen vaalipiirissä että Lahden kaupungin alueella. Mika Karilta siirtyi hänelle ääniä, mutta ei onneksi niin paljon, että Forssan Kaisa Lepola olisi noussut hänen ohitseen. Tarvittavaa hajurakoa varasijaan jäi alustavan laskelman mukaan 138 ääntä, se on muuten suunnilleen saman verran kuin Karin noustessa ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 2011.

Jossakin vaiheessa laskentaa Tapiola oli vain neljän äänen päässä eduskuntapaikasta. Jokaiselle äänellä todellakin on väliä.

Skinnarin nousun taustalla olevat syyt olivat etukäteen nähtävissä, kuten tälläkin palstalla kirjoiteltiin ennen vaaleja. Puolueen varapuheenjohtajana hän on ottanut näkyvää roolia tiukassakin paikassa puheenjohtaja Antti Rinteen sairaustapauksen aikana. Skinnarista onkin tulossa pitkään aikaan ensimmäinen lahtelainen ministeri, vain etunimi tosin vaihtuu. Miehen kiinnostuksen kohteet tietäen ei olisi yllätys, jos hänen käteensä laitettaisiin esimerkiksi elinkeinoministerin tai työministerin salkku. Molemmat tehtäviä, joista voisi olla Lahdellekin parhaimmillaan paljon iloa.

Vihreiden osalta oli jo etukäteen tiedossa, että ennustetusta yhdestä paikasta tulee kova kisa, kun kukaan ehdokkaista ei etukäteen ajateltuna ollut selvästi ylitse muiden. Vaali-illan aikana nähtiinkin todellinen jännitysnäytelmä, joka valitettavasti kääntyi asikkalalaisen Juha Tapiolan tappioksi.

Hän oli alkuillan ajan menossa läpi, mutta lopussa kaksi kantahämäläistä meni ohi vain muutaman kymmenen äänen erolla. Kuvaavaa on, että jossakin vaiheessa laskentaa Tapiola oli vain neljän äänen päässä eduskuntapaikasta. Jokaisella äänellä todellakin on väliä. Molemmat Tapiolan edelle nousseet ehdokkaat olivat mukana jo neljä vuotta sitten, mutta Tapiola oli eduskuntavaalien ensikertalainen, mikä lopulta saattoi ratkaista tiukan kisan.

Perussuomalaisten listalla hämeenlinnalainen Lulu Ranne jyräsi ja päijäthämäläiset Rami Lehto ja Jari Ronkainen pitivät paikkansa. Kolmannen paikan napannut Ronkainen saa kiittää paikastaan perussuomalaisten viime viikkojen nostetta, ennustettiinhan puolueelle vielä tammikuussa Hämeestä vain kahta paikkaa.

Perussuomalaiset olisivat tarvinneet vielä vajaat 3 500 ääntä lisää, jolloin kristillisdemokraateilta olisivat menettäneet ainoan paikkansa.

Emme tule koskaan tietämään, miten olisi käynyt, jos Kalle Aaltonen olisi aikanaan hyväksytty listalle. Olisiko hän tiputtanut Ronkaisen vai peräti onnistunut herättämään niin paljon nukkuvia, että puolue olisi saanut neljännenkin paikan? Sitä varten puolue olisi tarvinnut Hämeestä vielä vajaat 3 500 ääntä lisää, jolloin kristillisdemokraatit olisivat menettänyt ainoan paikkansa.

Siinä tapauksessa Jussi Halla-ahosta olisikin tullut hallitustunnustelija.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme