Ämpärillinen
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Koita nyt näihin vastata

Ehdokas, oletko sitä mieltä, että armeija marssii vatsallaan ja kasvisruokapäivät ovat turhaa kotkotusta? Kas, siinäpä pulma. Kuva: Sami Lettojärvi

Nyt ymmärrän paremmin, mistä se lukuisten ehdokkaiden turhautuneisuus kumpusi tuossa talven aikana.

Elettiin aikaa, jolloin ehdokkailla oli viimeiset hetket antaa vastauksensa lukuisiin vaalikoneisiin. Lukuisissa päivityksissä todettiin, että kysymykset olivat kehnosti laadittuja, elleivät suorastaan mahdottomia vastata.

Eivät he täysin tyhjästä marisseet. Näin on pakko sanoa suosituimpia vaalikoneita selailtuani.

Perinteinen ongelma kysymyksenasetteluissa on kahden asian koplaaminen toisiinsa. Esimerkiksi Iltalehti pyytää ottamaan kantaa väittämään, jonka mukaan ”vanhustenhoidon laatua pitää nostaa tuloverotusta kiristämällä”.

Kas kun ei kysytty, millä perusteella pitäisi jakaa muutto-oikeuksia Marsiin perustettaviin siirtokuntiin.

Mitä ihmettä tuohon pitäisi vastata, jos haluat parantaa vanhustenhoidon laatua, mutta muilla keinoilla kuin verotusta kiristämällä? Esimerkiksi jättämällä hävittäjät hankkimatta, tiet korjaamatta tai päiväkotilapset ruokkimatta. Mitä kaikkia näitä nyt onkaan, julkisen rahankäytön vaihtoehtoisia menoeriä.

Helsingin Sanomien vaalikoneessa on aiemmistakin vaaleista tuttu kahden ­asian koplaus, joka saa etenkin poliittisen vasemmiston näkemään tunnusväriään eli punaista: ”Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita”.

Mitäs tuohon vastaat, jos kannatat lahjakkuuden ja ahkeruuden palkitsemista, mutta vastustat kohtuuttoman suuria tuloeroja, joilla ei ole enää mitään tekemistä ihmisten todellisen kyvykkyyden ja ahkeruuden kanssa?

Helsingin Sanomat pyytää myös näkemystä väittämään, jonka mukaan ”on oikein rajoittaa ihmisten autoilua, jos robottiautot ovat liikenteessä turvallisempia”.

Mitä tuolla tarkoitetaan? Autolla saa edelleen mennä haluamanaan ajankohtana halumaansa paikkaan, mutta sitä ei saa tehdä omin käsin? Sen sijaan ajosuoritus on annettava robotin hoidettavaksi?

Vai tarkoitetaanko sittenkin autoilun rajoittamista perinteisemmässä, nykyisestä keskustelusta tutummassa merkityksessä: vähemmän autoilua ja turhat matkat pois?

En tiedä, mitä kysymyksen laatija on tarkoittanut. Oli miten oli, tulevaa vaalikautta silmällä pitäen kysymys tuntuu etäiseltä. Kas, kun ei kysytty, millä perusteella pitäisi jakaa muutto-oikeuksia Marsiin perustettaviin siirtokuntiin.

Ennakkoluuloton visiointi on aina hienoa ja kannatettavaa, mutta vaalikoneen kysymysten toivoisi olevan aina jotenkin kytköksissä tämän päivän todellisuuteen.

Todellisuudesta erkaantuneita väittämiä näkyi myös rataverkkoa koskevissa kysymyksissä. Etelä-Suomen Sanomat halusi näkemyksen tällaiseen väittämään: ”Helsinki–Tampere-radan kehittäminen on tärkeämpää kuin ratahankkeet Heinolasta Jyväskylään tai Mikkeliin”.

Ymmärrän oikein hyvin tarpeen tuoda esille paikallisia näkökulmia, mutta tuossa kysymyksessä esitetty vastakkainasettelu ei ole käytännössä millään tavoin relevantti. Helsingin ja Tampereen välisen yhteyden nopeuttaminen etenee jo kovaa vauhtia, mutta Heinolasta pohjoiseen menevät yhteydet eivät ole tällä hetkellä edes puolivakavan keskustelun kohteena, johtuen muun muassa Keski-Suomessa ja Savossa tehdyistä ratkaisuista.

Jos rata joskus jatkuu Heinolasta pohjoiseen, kuten toivottavaa on, Helsingin ja Tampereen väliset yhteydet on jo takuuvarmasti siinä vaiheessa viritetty huippuunsa.

Huomattavasti oleellisempi kysymys oli saman ESS:n kysymyspatteriston seuraava väite: ”Helsingin ja Kouvolan välistä oikorataa pitää vastustaa”. Kyllä, onneksi siihen työhön saatiin parasta mahdollista apua tuoreiden kustannusarvioiden myötä. Tulevalla vaalikaudella paikallisten kansanedustajien onkin syytä saada myös Itä-Suomesta tulevat senaattorit ymmärtämään, että järkevintä on nopeuttaa yhteyksiä Lahdesta itään.

Kummallinen ratakysymys löytyi myös Ylen vaalikoneesta: ”Pääradan kehittäminen on tärkeämpää kuin junayhteyksien parantaminen Lahden ja lentokentän välillä”.

Tuossa oli ehkä yritetty jonkinlaista Päijät- ja Kanta-­Hämeen vastakkainasettelua. Pieleen meni, koska Suomiradaksikin kutsuttuun pääradan kehittämishankkeeseen kuuluu olennaisena myös lentorata, joka nimenomaan parantaisi Lahden yhteyksiä lentokentälle.

Siksi täälläkin on innostuttu tukemaan Helsingin ja Tampereen johdolla edennyttä pääradan parannushanketta, vaikka tuon vaalikoneväittämän perusteella voisi muuta luulla.

Väittämien joukossa on perinteisesti myös ehdokkaiden arvoja mittaavia väitteitä, joilla on ainakin suuri viihdearvo, jos ei muuta. Osa kysymyksenasetteluista on selvästi laadittu tarkoituksellisen provosoivasti, ikään kuin kutittelemaan nykyisen identiteettipolitiikkaan pohjautuvan poliittisen keskustelun hermoja ja kipupisteitä.

Iltasanomat esimerkiksi pyytää ottamaan kantaa tällaisiin väittämiin:

”Suvivirrestä ja sianlihasta tulee kouluissa luopua monikulttuurisuuden edistämisen ja uskontokuntien yhdenvertaisuuden nimissä”.

”Armeija marssii vatsallaan, eikä Suomen puolustus­-voimiin tarvita kasvis­ruoka-päivää”.

Voisin kuvitella, että kansanedustajilla on muutakin mietittävää tulevalla vaalikaudella.

Kaikesta huolimatta, ehdokkaan etsintä jatkuu. Onneksi suurin osa kysymyksistä on tolkullisia. Vaikka meidän toimittajienkin puoluekannoista näkee mitä villeimpiä spekulaatioita, todellisuus on paljon tylsempi. Viimeistelen tätä tekstiä tiistaina, jolloin ainakin omalta osalta päätös on vielä auki. Niin puolueen kuin ehdokkaan osalta.

Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että on seurannut päätöksentekoa osittain työkseen. Huomattavasti helpompaa olisi roiskaista päätös sinne päin mutu-tuntumalta tai noudattaa kaavamaisesti jotain ehdottoman vakiintunutta puoluekantaa. Tässä vaiheessa varmaa on vain se, että tälläkään kertaa en jätä äänioikeuttani käyttämättä.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme