Ämpärillinen
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Tämä kohu jos mikä on Lahdelle tärkeä

Toivottavasti vanhustenhoidon ympärillä vellonut kohu ei ihan heti hautaudu seuraavan kuohuttavan puheenaiheen alle. Epäkohdat ja ongelmat ovat olleet jo vuosia tiedossa, mutta niistä ei kuitenkaan ole aiemmin puhuttu vastaavalla intensiteetillä kuin viimeisen parin viikon aikana.

Viimeistään nyt kaikille pitäisi olla selvää, että kyse ei ollut yksittäistapauksesta tai vain yhdestä firmasta. Jo vuosien ajan on tiedetty, että tilanne ei helpota, kun suuret ikäluokat ikääntyvät. Kuntapäättäjät ovatkin kilpailuttaneet vanhuspalveluita laskutikku kädessä, ja pääomasijoittajat ovat haistaneet markkinaraon nappaamalla pieniä yrityksiä haltuunsa.

Suurten ikäluokkien ikääntyminen koskettaa Lahtea vielä voimakkaammin kuin useimpia muita kaupunkeja. Muutaman vuoden takaisen ennusteen mukaan yli 85-vuotiaiden lahtelaisten määrä kasvaa 3 700 henkilöllä vuosina 2015–2035, mikä tarkoittaa peräti 130 prosentin kasvua.

Oheisista kuvioista näette, miten koko Päijät-Hämeen maakunnan ikärakenne on muuttunut ja tulee muuttumaan vuosikymmenien saatossa. Alaosastaan leveä, nuoriin ikäluokkiin painottuva väestöpyramidi on vuodelta 1980, ylempi on vuoden 2040 ennuste.

1980 on suunnilleen sitä aikaa, jota monet edelleen muistelevat nostalgisesti suomalaisen hyvinvointivaltion kultakautena. Kuten kuvasta näkyy, väestörakenteen puolesta elettiin silloin täysin eri todellisuutta kuin nykyään, tulevista vuosikymmenistä puhumattakaan.

Viime päivien keskusteluissa on tosin myös muistutettu, että aika on kullannut muistoja. Eivät ne entisajan julkiset hoitolaitoksetkaan aina mitään ihmisyyden riemuvoittoja ole olleet.

Ikäpyramidin muutos on ollut tiedossa jo pitkään, ja siihen on yritetty varautua. Vielä tämän vuosikymmenen alkupuolella Lahden vanhustenhoito oli hyvin laitosvaltaista, mutta muutamassa vuodessa raskaan laitoshoidon osuutta on vähennetty tuntuvasti, ja lisätty muun muassa kotihoitoa ja kodinomaista palveluasumista.

Samaan suuntaan on pyritty koko maassa. Muutosta on ollut helppo perustella sekä inhimillisillä että taloudellisilla näkökulmilla. Laitoshoito on kaikkein kallein vanhustenhoidon muoto – ja kukapa meistä ei ha-luaisi asua kotona mahdollisimman pitkään.

Paperilla yksinkertaista, käytännössä monesti jotain muuta. Tämänkin lehden yleisönosastolla on vuosien saatossa julkaistu useita kirjoituksia, joiden perusteella kotona asuvan vanhuksen paikka olisi ollut jossakin ihan muualla.

Mikäli kotihoitoa halutaan kunnolla toteuttaa, vaatii se myös riittäviä resursseja. Tässä asiassa on nähty Päijät-Hämeessä soutamista ja huopaamista, mikä menee hyvinvointiyhtymän perustamiseen liittyneiden kiireiden piikkiin ainakin osittain. Esimerkiksi ikäihmisten kuntouttavaa osastohoitoa tarjoava Akkuna-päivystysosasto ehdittiin jo lakkauttaa ja avata uudelleen.

Lahden vanhustenhoitokin on nyt parin vuoden ajan ollut Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän hoidettavana, ja Lahti kuittaa omien asukkaidensa laskut. Kaiken rahankäyttöön liittyvän vääntämisen ja arpomisen keskellä varmaa on ollut vain se, että yhtymän aloitettua lahtelainen rivivaltuutettu on ollut entistä etäämmällä vanhustenhoitoon liittyvän päätöksenteon arjesta.

Nykyään noin puolet hyvinvointiyhtymän alueen asumispalveluista on toteutettu on yksityisten yritysten ja puolet hyvinvointiyhtymän tuottamaa palvelua.

Tämän vuoden alussa yhtymä otti käyttöön niin sanotun käänteisen palvelusetelin. Se tarkoittaa, että palveluntuottaja veloittaa hyvinvointiyhtymältä kiinteän 120 euron vuorokausihinnan.

Järjestely on ehtinyt herättää jo paikallisissa alan toimijoissa kritiikkiäkin, koska korvausta on pidetty liian pienenä. Tällaista näkemystä on ollut vanhustenpalveluita tarjoavien paikallisten voittoa tavoittelemattomien järjestöjenkin keskuudessa (Lahden Radio 31.1.).

Asiakkaan kannaltahan uudistus kuulostaa periaatteessa hyvältä. Hän voi valita palvelusetelillä yksityisen palvelutalon asumispaikakseen, ja hoiva ja ateriat maksavat hänelle täsmälleen saman verran kuin hyvinvointiyhtymän omassa talossa.

”Jatkossa jokaisella ikääntyneellä asiakkaalla on aito mahdollisuus valita oma koti. Päijät-Häme on tällaisessa valinnanvapauden laajentamisessa edelläkävijä koko maassa”, totesi hyvinvointiyhtymän ikääntyneiden palveluiden ja kuntoutuksen toimialajohtaja Kimmo Kuosmanen tiedotteessa viime vuoden loppupuolella.

Samassa yhteydessä Kuosmanen piti tärkeänä, että alueella on riittävän monia ja erilaisia palveluntuottajia. Hän perusteli tätä sanoilla, jotka herättävät nyt viime aikojen kohun jäljiltä tahattoman tragikoomisia mielikuvia: ”Se haastaa omaa toimintaamme positiivisella tavalla, ja sitä on rakennettava kilpailukykyiseksi samoin periaattein kuin yksityisetkin tekevät.”

Ihan kaikesta ei sittenkään kannata ottaa mallia.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme