Ämpärillinen
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Poliittisten numeroleikkien aika

Kirjoittajan tekemän laskelman mukaan Suomi voisi jättää kolme hävittäjää hankkimatta, jos Lahden seutu päätettäisiin jättää vaille puolustusta konfliktitilanteessa. Laskelman paikkansapitävyyttä ei ole varmistettu ilmasodankäynnin strategian asiantuntijoilta. Kuva: Stefan Kalm

Tuoreen mielipidemittauksen mukaan demarit olisivat saamassa Hämeen vaalipiiristä läpi neljä kansanedustajaa, yhden nykyistä enemmän (ESS 26.1.).

Helpottava uutinen Lahden nykyisille kansanedustajille Mika Karille ja Ville Skinnarille. Hämeenlinnan korkean profiilin konkaripoliitikko Johannes Koskinen on yrittämässä paluuta eduskuntaan, joten lahtelaisilla on syytä olla huolissaan paikkansa puolesta, mikäli demareiden kannatus oikeuttaisi edelleen vain kolmeen paikkaan.

Jos demareista tulee pääministeripuolue, kuten gallupeissa on povattu, ovat molemmat lahtelaiset periaatteessa potentiaalisia nimiä ministerispekulaatioissa.

Mika Karille on helppoa hahmotella urapolkua nykyiseltä puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajan paikalta puolustusminis­teriksi.

Käyttämättä jääneitä ääniä jäi kellumaan jonnekin tuonne vaalikentille suunnilleen vanhan Lahden asukasluvun verran.

Skinnarin osakkeet puolestaan ovat kovassa nousussa niin puolueen sisällä kuin valtakunnallisessakin julkisuudessa. Puoluejohdon vakavien ja erittäin vaka­vien sairaustapausten vuoksi hän ottaa nyt väistämättä odotettua isompaa roolia. Iso kysymys kuuluu, onko hän kuitenkin näkemyksineen liiankin oikealla puolueen valtavirtaan nähden?

Varmaa on, että kahta lahtelaista ministeriä ei samasta puolueesta tule. Neljä vuotta sitten Kari peittosi vaaleissa Skinnarin lukemin 6 897–5 711. Äänimäärän lisäksi palapelissä pitää osua vielä monta muutakin palikkaa kohdalleen, jos lahtelaiset haluavat haaveilla ministeriauton kyydistä. Ensin pitää selvittää, mitkä puolueet nousevat hallitukseen.

Ennen joulua spekuloin tällä palstalla, lähteekö rap-eläkeläinen Jare Tiihonen Liike Nytin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Ei näköjään lähtenyt, joten ehkä hän tykkää muuten vaan julkaista Instagramissa kuvia valkoisista marmorilaatoista.

Sen sijaan Liike nyt on julkistanut muita ehdokkaita, joista paikallisesti tunnetuin nimi on Asikkalan entinen kunnanjohtaja ja nykyinen kunnanhallituksen puheenjohtaja Juri Nieminen.

Valtakunnallisessa julkisuudessa on ollut esillä myös Ilta-Sanomien tähtitoimittajan Timo Haapalan julkistama huhu, jonka mukaan Hjallis Harkimo olisi pyytänyt Ilkka Viljasta Liike Nytin ehdokkaaksi, mutta hän olisi kieltäytynyt. Harkimo on ehtinyt pariinkin otteeseen tyrmäämään väitteen vakuuttelemalla, ettei tunne koko miestä.

Oli miten oli, jostakin Liike Nyt tarvitsee vetovoimaisia ääniharavia, jos se aikoo haaveilla yhdestäkään paikasta Hämeen vaalipiirissä. Mikäli vastaavalla liikkeellä olisi neljä vuotta sitten ollut täällä ehdokkaita, olisi se tarvinnut yhteensä 12 007 ääntä saadakseen ehdokkaan läpi.

Äkkiseltään ajateltuna täysin mahdoton tehtävä. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Vaalipiirissä oli neljä vuotta sitten yhteensä 308 319 äänioikeutettua, mutta hyväksyttyjä ääniä annettiin vain 202 446. Toisin sanoen käyttämättä jääneitä ääniä jäi kellumaan jonnekin tuonne vaalikentille suunnilleen vanhan Lahden asukasluvun verran. Ei siitä tarvitsisi napata kuin pieni siivu, ja pieni poliittinen järistys on valmis.

Hjallis Harkimo ja muut Liike Nytin puuhaihmiset ovat ilmoittaneet uudistavansa perinteisen politiikan. Jotain samantyyppistä on lupaillut tehdä paikallisella tasolla Pro Lahden valtuutettu Kalle Aaltonen, joka äskettäin ilmoitti jättävänsä eduskuntavaalit väliin ja keskittyvänsä kuntapolitiikkaan. Toisin sanoen hän ei kerännyt omaa listaa näihin vaaleihin perinteisten puolueiden kiusaksi.

Päätöksestään kertoessaan Aaltonen arvosteli tutuksi tulleeseen tapaansa Lahden nykyistä päätöksentekoa ja arveli samalla, että ”vuoden 2021 pormestariuudistus tarjoaa mahdollisuuden vetää stopin tähän touhuun”.

Aaltonen siis näkee itsensä Lahden tulevana pormestarina, vaikka ei ihan suoraan noilla sanoilla asiaa kirjoitakaan Facebook-päivityksessään.

Pelkkä ajatuskin herättää varmasti monenlaisia reaktioita. Mutta kuinka todennäköinen tämä Lahden Trumpiksin äänestetyn paikallisvaikuttajan visio on?

Pormestarimallin kirjoittamattomana lähtöajatuksena on, että vaalien suurimman puolueen edustajasta tulee pormestari. Edellisissä kuntavaaleissa demarit pääsivät piikkipaikalle 16 383 äänellä. Aaltosen kokoama Pro Lahti sai 1 897 ääntä, joista hänelle itselleen tuli 1 382. Jostakin olisi siis syytä kaivaa vielä noin 14 500 ääntä.

Ylivoimaisesti eniten niitä olisi napattavissa nukkuvien puolueelta, joka sai viimeksi Lahden kunnallisvaaleissa peräti 43 528 äänen ”kannatuksen”.

Ihan noin suoraviivaista matematiikkaa tämä ei tosin välttämättä ole. Lahden uuteen johtamismalliin on kirjattu, että pormestarin tulee nauttia valtuutettujen laajaa luottamusta. Pormestarin valinnanhan tekee lopulta valtuusto. Kaikessa epämääräisyydessään tuo muotoilu avaa tarvittaessa mahdollisuuksia vaalien jälkeiselle pelille.

Jos kaikki muut ­puolueet olisivat yhtenä rintamana suurimman ryhmän ehdokasta vastaan, edessä olisi vastaava asetelma kuin Ruotsissa viimeisimpien ­vaalien jälkeen nähtiin muiden puolueiden kieltäydyttyä hallitusyhteistyössä ruotsidemokraattien kanssa. Tyylikästä se ei välttämättä olisi, mutta pykälien mukaan täysin mahdollista.

Mitään tuollaista ei tietysti tarvitse miettiä, jos onnistuu saamaan yli puolet valtuuston paikoista. Tästäkin löytyy käytännön esimerkki lännen suunnasta, Kärkölästä. Lahden kokoisella paikkakunnalla temppu on tosin ”vähän” kovemman työn takana.

Lähestyvien eduskuntavaalien yksi hämmentävimmistä keskusteluista pyörii Suomen uusien hävittäjien lukumäärän ympärillä. Tämä jos mikä on kysymys, jossa päättäjien toivoisi luottavan asiantuntijoiden arvioon ja jättävän löysät fiilispohjaiset heitot vähemmälle. Tällä menolla itäisten trollitehtaiden työmuurahaiset joutuvat kortistoon, koska me teemme sen itse.

Hävittäjien vähentämisvaatimusten jälkimainingeissa onkin jo kysytty, mikä osa Suomea jätetään puolustamatta. Ahvenanmaan ja Turun tapaisten itsestäänselvien vaihtoehtojen jälkeen mieleeni tulee vähemmän esillä ollut vaihtoehto: Lahti.

Järjestelyssä olisi etunsa, sillä se olisi keino varautua Lahden yllä nyt leijuviin väyläratkaisu-uhkakuviin. Jos Lahti olisi Kaliningradin tapainen itänaapurin erillisalue, junat kulkisivat takuuvarmasti säännöllisesti ja tiheään tätä kautta, lobbaavat itäsuomalaiset uusia ratalinjauksiaan mihin tahansa.

Päijät-Häme on perinteisesti monella mittarilla noin viisi prosenttia Suomesta, joten alueen puolustuksesta luopuminen mahdollistaisi laskennallisesti kolmen hävittäjän vähennyksen ajatellusta 64 lentokoneen hankinnasta. Kuka ehtii ensimmäisenä napata tästä vaalikampanjansa kärkiteeman?

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme