Ämpärillinen
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Kohutapaus pullautti somen kuonan esiin

Koska en ole poliisi tai tuomari, en lähde tässä arvuuttelemaan, mitä tapahtui kaupungintalon itsenäisyyspäivän juhlan kohutussa tilanteessa. Francis McCarronin ja Elisa Lientolan tekemien rikosilmoitusten jälkeen asian selvittely on nyt siellä missä pitääkin. Totuus tulee toivottavasti esiin mahdollisimman pian, mikä ikinä se onkaan.

Sen sijaan en voi olla ihmettelemättä tapahtuman ympärillä käytyä keskustelua, joka paljastaa pelottavan paljon nykyisestä ilmapiiristämme.

Mitä ihmettä liikkuu niiden kommentoijien päässä, joiden mielestä mahdollinen kourinta olisi täysin hyväksyttävää ja suorastaan normaalia juhlaperinnettä? Tällaisia kommenttejahan ihmiset ovat heittäneet ympäri sosiaalista mediaa omalla nimelläänkin.

Kaikkein vastenmielisimpiä ovat ne kommentit, joihin on sotkettu ala-arvoisella tavalla mukaan henkilön ulkonäköön liittyvää arviointia tai politiikkaa. Näissä ajatus tuntuu kulkevan sitä rataa, että jotkut ovat kertakaikkiaan ansainneet tuollaisen kohtelun tai heidän pitäisi olla tyytyväisiä saamastaan huomiosta.

Tämä on niin älytön itsestäänselvyys, että sitä ei pitäisi joutua kirjoittamaan vuoden 2018 Suomessa: jokaisella on oikeus päättää itse koskemattomuudestaan.

Tämä on niin älytön itsestäänselvyys, että sitä ei pitäisi joutua kirjoittamaan vuoden 2018 Suomessa: jokaisella on oikeus päättää itse omasta koskemattomuudestaan.

Mikä siinä voi olla niin vaikeaa ymmärtää?

Tuorein kohu tuo minulle väistämättä mieleen kesälomamuistoja. Heinäkuisen lomareissuni alku meni osittain pilalle, kun erehdyin vilkaisemaan Twitterin kautta erääseen aivan toiseen ­asiaan liittyen kuulumisia kotimaisemista. Lehdessämme oli julkaistu kolumnistimme Vesa Ruotosen #metoo-aiheinen kolumni, jossa hän kuvaili, no, värikkääseen tapaan lahtelaisten miesten toimintaa.

Kirjoituksen jäljiltä some-kanavieni ilmoitushälytykset huusivat hoosiannaa. Kuten olen tälläkin palstalla kirjoittanut, kolumnin julkaisu tuossa muodossa oli virhe.

Lukijalle ei annettu tekstissä minkäänlaista vihjettä, että kyse oli satiirista. Ei paljon lohduttanut, että minä saatoin olla asiasta varma, koska olin tuosta aihepiiristä keskustellut kirjoittajan kanssa ennen lomalle lähtöäni.

Olin minä hiljaa mielessäni silloin vähän muutakin mieltä kyseisestä kirjoituksesta. Se ei mielestäni ollut satiirimielessäkään parhaalla mahdollisella tavalla onnistunut, koska siinä esitetty kuvaus miesten kyseenalaisesta toiminnasta ja ajattelutavasta oli vedetty niin pahasti överiksi. Kirjoitus tuntui vähintäänkin 60-luvulle jämähtäneeltä, ei tämän päivän kuvaukselta.

Siltä osin asia ei kuitenkaan antanut aihetta enempään, koska eihän kolumnistien tai mielipidekirjoittajien tietenkään tarvitse olla samaa mieltä asioista päätoimittajan kanssa.

Pakko tunnustaa nyt, olin väärässä tältä osin. Ruotosen ylilyönniltä vaikuttanut kirjoitus oli sittenkin täysin oikeaan osuva ku­vaus siitä, mitä monen lahtelaisenkin miehen mielessä liikkuu yhä tänä päivänä. Mitään muuta en voi päätellä kaiken sen kuonan perusteella, mitä viime päivinä on joutunut näkemään.

Tämän kaiken sanon miehenä, josta ei koskaan tule mitään feminismin ensimmäistä lipunkantajaa. Niskakarvani nousevat edelleenkin pystyyn kaikesta siitä ahdistavuuteen asti menevästä poliittisesta korrektiudesta ja akateemisilla termeillä snobbailusta, jota nykyinen feminismi pahimmillaan ja naurettavimmillaan edustaa.

Viime päivien keskustelun perusteella on kuitenkin pakko ymmärtää, miksi sitä toksista maskuliinisuutta on niin helppo nähdä kaikkialla. Hävettäisi, jos olisin vastuussa kaikkien sukupuoleni edustajien tekemisistä.

Ja jos joku yrittää edelleen etsiä rivien välistä piilo­merkityksiä ja vihjeitä kaupungintalon tapahtumiin liittyen, lopeta jo hyvä ihminen. Et löydä sellaista, mitä ei ole olemassa. Maltetaan odottaa ihan rauhassa virallisia selvityksiä, koska kyse on puolin ja toisin vakavista syytöksistä.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme