Ämpärillinen
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Launeen stadion, Pohjois-Korean ydinaseet, Lahden huumeet ja mitä näitä nyt oli

Monessa pöydässä on viime aikoina pohdittu, miten Pohjois-Korean rakettimies saadaan pitämään näppinsä poissa ydinaseiden laukaisunapilta. Neuvotteluasetelma on lähes yhtä tiukka kuin Lahden paikallispolitiikan ajankohtaisissa kysymyksissä.

Tässä päivänä eräänä pysähdyin ajattelemaan virka-ajan ulkopuolella Ville Skinnaria.

Kyllä. Antakaa, kun selitän.

Ajatukseni harhailuun oli syynä sosiaalisen median päivitys, jonka kuvassa Skinnari istui arvokkaan näköisessä ympäristössä neuvottelupöydässä Japanissa.

Hän oli siellä eduskunnan puhemiesvaltuuskunnan matkassa yhdessä Paula Risikon ja Päivi Räsäsen kanssa.

Miten saada isojen visioiden maalarit ja näkymättömät käytännön puurtajat puhaltamaan aidosti yhteen hiileen?

Päivityksen perusteella valtuuskunta oli ehtinyt jo tavata Japanin parlamentin alahuoneen puhemiehen, ulkoministerin, sosiaali- ja terveysministeri sekä Tokion kuvernöörin. Myöhemmin suomalaiset pääsivät myös Japanin pääministerin puheille. Ilmeisesti vain keisari jäi puuttumaan.

Suomen ja Japanin välisten suhteiden lisäksi valtuuskunta oli keskustellut japanilaisten isäntiensä kanssa ”Itä-Aasian tilanteesta”.

Asiasta tarkemmin tietämättä tulkitsen ja suomennan tuon mielessäni siten, että noissakin pöydissä oli kannettu huolta siitä, miten Pohjois-Korean rakettimies saadaan pitämään näppinsä poissa ydinaseiden laukaisunapilta.

Mielenkiintoista. Silti olen sitä mieltä, että ei tuo ole haastavin keskustelu, johon Skinnari on viime aikoina joutunut. Vain pari päivää ennen Japanin matkaansa hän oli ehtinyt nostattaa kotikaupungissaan laineita ehdottamalla Launeen pellolle jalkapallostadionia, asuntoja ja hotellia.

Ehdotus tuli Lahden kunnallispoliittisen päätöksenteon ytimessä oleville päättäjille sen verran puun takaa, että herneet menivät syvälle sieraimiin eivätkä ole sieltä vieläkään tipahtaneet. Asia tehtiin tuoreeltaan selväksi myös Skinnarille ennen hänen Japanin matkaansa.

Kaupungintalon ykkösketjussa oltiin sitä mieltä, että Skinnari toi asian esille harhaanjohtavalla tavalla: hänen ulostulostaan saattoi saada käsitykseen, että Launeen hankkeesta olisi käyty laajempiakin keskusteluja paikallisten päättäjien ja uutisoinnin yhteydessä mainittujen helsinkiläisten liikemiesten kesken.

Useamman lähteen mukaan keskusteluja on käyty parissa tapaamisessa yleisemmällä tasolla liikuntapaikkarakentamisesta, ja Launeen vaihtoehto on lähinnä vilahtanut ohimennen Skinnarin esittämänä mainintana yhdessä palaverissa.

Skinnarin näyttävästi julkistama Laune esitys saattoi kuulemma pahimmillaan sekoittaa Kisapuisto-hankkeen valmisteluita ja rahoituskeskusteluja. Sinänsä loogista, sen verran hataralla pohjalla koko hanke näyttää toistaiseksi olleen.

Kyyninen tulkinta tilanteesta kuuluukin, että Skinnari oli keräämässä julkisella ulostulollaan vain poliittisia irtopisteitä. Saman tulkinnan mukaan kohta on edessä aiemminkin nähdyn kaavan mukaisesti toinen vaihe, jossa alkaa puheet siitä, kuinka hänen tarjoamansa ratkaisu ei kelvannut lahtelaisille päättäjille.

Skinnari näkee luonnollisesti asian toisin. Kuten hänen Laune-kannanotoistakin on nähtävissä, hän sanoo kantavansa huolta siitä, pysyykö Lahti mukana muiden kaupunkien kehitysvauhdissa.

Tästä päästäänkin siihen, mistä koko hommassa on kysymys. Skinnari on täysin oikealla asialla vaatiessaan lahtelaisilta päättäjiltä kunnianhimoa, isoja visioita ja rohkeaa otetta kaupungin tulevaisuuden rakentamiseen.

Monien lahtelaisten hankkeiden ongelmana on toistaiseksi ollut, että ne ovat liian pieniä kansainvälisten sijoittajien mittakaavassa. Fakta, jonka myös paikallinen kiinteistöalan yrittäjä Arto Korhonen toi esille haastatellasani häntä tässä lehdessä julkastuihin juttuihin.

Ongelma ei olekaan siinä, etteivätkö kaupungintalon avainpaikoilla olevat päättäjät hahmottaisi tilannekuvaa suunnilleen samoin. He kokevat kuitenkin Skinnarin kommentit huomionhakuisena puheena, jonka taustalla ei ole riittävästi tukevaa maata.

Skinnari onkin monelle päättäjälle osittain samantyyppinen punainen vaate kuin Kalle Aaltonen, vaikka herrojen esittämässä kritiikissä on selvä sävyero. Skinnarin mielestä täältä puuttuu riittävä kunnianhimo ja ”isosti ajattelu”, Aaltosen usein toistaman näkemyksen mukaan paikalliset päättäjät ovat jo aivan liian vieraantuneita arkitodellisuudesta.

Jotain sielujen sympatiaa mainituilla herroilla joka tapauksessa taitaa olla, mistä yhtenä esimerkkinä on Aaltosen Skinnarilta saama puhujakutsu paikallista huumetilannetta käsitelleeseen keskustelutilaisuuteen (s. 14). Temppu, joka monelta päättäjältä olisi jäänyt tekemättä.

Millä eteenpäin tunkkaisten kylätappeluiden ilmapiiristä? Miten saada isojen visioiden maalarit ja näkymättömät käytännön puurtajat puhaltamaan aidosti yhteen hiileen?

Tässä tapauksessa se voisi tarkoittaa sitä, että Launeelle maalailtua konseptia soviteltaisiin tosissaan Kisapuiston ja Ranta-Kartanon kylpylähotellisuunnitelman muodostamaan kokonaisuuteen.

Ihan ensin kannattaa lopettaa energian tuhlaus sen miettimiseen, miltä asiat näyttävät ulospäin ja mikä on kenenkin syytä tai ansiota. Tiedän, paljon vaadittu, todennäköisesti liikaa.

PS. Skinnarin Japanin-matkasta kertovan päivityksen jälkitunnelmissa jäin vielä miettimään yhtä kysymystä. Kumpi tapahtuu ensin, Koreoiden yhdistyminen vai lahtelaisen puoluekentän sisällä olevien, sukupolvesta toiseen siirtyvien kuppikuntarajojen kaatuminen?

Molemmat kaukaiselta tuntuvia ajatuksia tässä vaiheessa.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme