Ämpärillinen
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Käydäänkö seuraava parkkisota lentoautoista vai lennokeista?

Onko tämä tulevaisuutta? Terrafugia-yhtiön luonnos tulevasta TF-X lentoautomallista lahtelaiseen maisemaan sijoitettuna.

Harva asia herättää Lahdessa niin vilkasta keskustelua kuin pysäköinti. Jos on paikallinen pysäköintikeskustelu jo nyt vilkasta, niin mitä mahtaakaan tapahtua tulevaisuudessa, kun liikkumisen tavat menevät perusteellisesti uusiksi tekniikan kehittyessä? Itseohjautuvista autoista on jo tekeillä mitä erilaisimpia prototyyppejä, joiden kehittelyyn myös Googlen ja Applen tapaiset teknologiajätit käyttävät loputtomia resurssejaan. Kun nämä ratkaisut päätyvät kaupalliseen massatuotantoon, puhutaan vähintään yhtä merkittävästä liikenteen murroskaudesta kuin hevosista autoihin siirryttäessä.

Pysäköintipolitiikan ja liikennejärjestelyiden kannalta tuo on vielä ”helppo” rasti. Samaa maan pinnalla etenevää liikennettä se kuitenkin edelleen on. Vaikeuskerrointa tulee huomattavasti enemmän lisää, jos siirrymme myös paikallisliikenteessä lentäviin kulkuneuvoihin.

Koko ajatus kuulostaa tässä vaiheessa utopistiselta tieteiskirjallisuudelta, mutta tässäkin tapauksessa kehityksen nopeus voi lopulta yllättää. Ensimmäiset lentäväksi autoksi luokiteltavat kulkuneuvot ovat jo tulleet markkinoille.

Esimerkiksi amerikkalaisen Terrafugia yhtiön valmistamalla Transition-mallilla voi ajaa maantiellä ja nousta lentoon kiitoradalta lentokoneen tavoin. Muutos autosta lentokoneeksi kestää vain minuutin. Nyt yhtiö on kehittelemässä toisen sukupolven mallia, jonka avulla lentoon lähtö ja laskeutuminen onnistuisi helikopterin tavoin. Siinä tapauksessa laite tarvitsisi vain 30 metriä halkaisijaltaan olevan laskeutumispaikan. Tuollaisen laitteen hinnaksi arvioidaan korkealuokkaisen luksusauton hintaa.

Radiomastot saisivat uutta elämää lennokkien pesäpuina ja lennonjohtotorneina.

Olisi kieltämättä mielenkiintoista nähdä se paikallispoliittinen keskustelu, jossa tuollaisille 30 metrin laskeutumispaikoille etsitään ensimmäisiä paikkoja keskustasta ja sen liepeiltä.

Kyseessä ei olisi kuitenkaan lahtelaisille päättäjille täysin uusi aihe, sillä ainakin osa heistä on ollut jo ajat sitten varautunut tulevaan kehitykseen. Tämä nähtiin mm. vuonna 2009, kun Lahteen suunniteltuun toriparkkiin liittyvä keskustelu kävi kuumana. Silloinen valtuutettu Marja-Leena Taavila (kok) jätti tekniselle lautakunnalle aloitteen, jonka mukaan kaupungin keskustan halki suunnitellaan 2-3 kokoomalinjaa, joiden päissä olisi autoparkit tai parkkitalot. “Tulemme tulevaisuudessa tarvitsemaan vastaavia alueita myös n. 10-20 vuoden päästä tuleville yksityisille “lentoautoille” tai miksi niitä voisi sanoa. Tekninen kehitys kulkee nykyään niin kovaa vauhtia”, Taavila totesi aloitteessaan.

Kaikesta päätellen tuo 10 vuoden päähän ulottunut arvio ei ihan ehdi toteutua. Sen sijaan vuoteen 2029 on vielä niin paljon aikaa, että vannomatta paras.

Ilmatilan käyttöön liittyvät kysymykset tulevat todennäköisesti nopeammin ajankohtaisiksi muuten kuin lentoautojen kautta. Lennätettävät minikopterit, dronet, ovat yleistyneet parin viime vuoden aikana räjähdysmäisesti.

Toistaiseksi niitä on käytetty lähinnä kuvaukseen ja lennättämiseen lennättämisen ilosta, mutta itseohjautuvien dronejen varaan on rakennettu myös huomattavasti pidemmälle meneviä visioita. Esimerkiksi New Yorkiin on jo ehdotettu erään pilvenpiirtäjiin liittyvän arkkitehtuurikilpailun yhteydessä lennokkitornia, jossa itseohjautuvat lennokit kävisivät lataamassa akkujaan. 423 metriä korkeasta tornista löytyisi laskeutumiskoloja tuhansille eri lennokeille. Torni toimisi eräänlaisena lennokkien lennonjohtotornina.

Samassa ehdotuksessa on myös visioitu, miten kaupungin ilmatila jaettaisiin lennokkien käyttöön korkeussuunnassa eri vyöhykkeisiin. Hidasvauhtinen paikallisliikenne olisi lähimpänä maan pintaa, korkeammalla olisi nopeampaa liikennettä, ja tietyn rajan yläpuolella olisi lentokieltoalue, jotta lennokeista ei ole haittaa lentokoneille.

Kun suurkaupungin lennokkiliikenne olisi saatu tällä tavalla järjestykseen ja kontrolliin, kaupalliset mahdollisuudet olisivat lähes rajattomat. Itseohjautuva lennokki voisi toimittaa kotiovelle vaikka pizzatilauksen tai nettikaupan ostokset. Tuokaan visio ei ole täysin mielikuvituksen varassa. Esimerkiksi Amazonin, DHL:n ja Walmartin tapaiset suuryhtiöt ovat tutkineet, miten lennokkeja voisi hyödyntää jakelutoiminnassa.

Olisiko aika ottaa seuraava askel sopivan kompaktissa testiympäristössä? Lahti olisi juuri sopivan kompakti kaupunki laajamittaisemmalle paikalliselle lennokkijakelulle. New Yorkin ideaa soveltaen radiomastot saisivat uutta elämää lennokkien pesäpuina ja lennonjohtotorneina.

Enää tarvitsee löytää tarvittavat rahat kokeiluun. Se ei vaadi muuta kuin sopivan EU-hankkeen löytämistä.

Kristallipalloni ei vielä näytä, mikä olisi lennokkien pysäköintimaksu keskustassa ja miltä vuorokaudenajoilta sitä pitäisi maksaa. Jätetään jotain mietittävää myös 2030-luvun poliitikoille.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme