Ämpärillinen
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Talvi yllätti autoilijat ja hiihtäjät

Pakkasten alettua Lahden laduilla on päässyt etenemään kuin junanraiteilla.

Suomalaisilla on tapana naureskella eteläisemmillä leveysasteilla asuville ihmisille, kun heidän arkensa menee sekaisin parista lumihiutaleesta. Nykyään sitä tulee vain huomaa yhä useammin miettivänsä onko meillä kohtaa varaa nauraa kenellekään. Sen verran huvittaviin kommentteihin täälläkin nykyään törmää talven alettua.

Kunnon lumisade on käynyt täälläkin ilmeisesti sen verran harvinaiseksi ilmiöksi, että talvi pystyy yllättämään myös suomalaiset. Vai onko sittenkin kyse siitä, että nykyisen some-aikakauden johdosta koko lumeen ja talveen liittyvä tunnereaktioiden kirjo on näkyvillä selvemmin kuin aiemmin?

Tänäkin talvena katujen auraukseen liittyvällä keskustelulla on ollut suorastaan viihdearvoa. Aurakuskin ammatti on tyyppiesimerkki työstä, jota on lähes mahdotonta tehdä täydellisesti. Jos aura ei ole käynyt jossakin paikassa riittävän ajoissa, kritiikkiä sataa takuuvarmasti.

Eikä tilanne ole yhtään sen parempi, jos työ on tehty ajallaan. Siinä tapauksessa aura on mitä todennäköisimmin pilannut jonkun yöunet tai tukkinut pihatien aurausvallilla. Esimerkiksi Facebookin Lahti-ryhmässä koko aurauskeskustelusta on jo tullut yleinen vitsin aihe, johon myös aurakuskit ovat itse lyöneet lisää löylyä.

Katujen auraukseen liittyvällä keskustelulla on ollut suorastaan viihdearvoa.

Toinen yhtä värikäs lumikohujen alalaji liittyy hiihtolatujen kuntoon. Tämä nähtiin taas äskettäin, kun keskelle joulun välipäivien lomakautta yllätti Lahden latujen kunnostajat.

Hiihtäjät vertaavat väistämättä Lahden latuja Hollolaan, jolla on etunaan pari valttikorttia. Käsittämättömän hyvin tehtävälleen omistautunut latukoneen kuljettaja ja suotuisampi mikroilmasto.

Kyseessä on mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka paljon vaikutusta voi olla yksittäisen työntekijänkin asenteella. Hollolan palvelutasoa olisi vaikeaa, ellei mahdotonta, toteuttaa tuijottamalla tiukasti työaikapykäliä ja kaikkia mahdollisia muita asiaan liittyviä määräyksiä. Hollolan latukoneen kuskille on syytä nostaa hiihtopipo päästä.

Latujen kunnossapitoon liittyvässä arvostelussakin olisi syytä muistaa kohtuus. Lahdenkin ladut saatiin kuntoon lopulta melko nopeasti ja tällä hetkellä ne ovat ainakin Salpausselällä suorastaan loistavassa kunnossa pakkasjakson alettua.

Koko latukeskustelua käydään paristakin syystä johtuen nykyään kärsimättömämpään sävyyn kuin aiemmin. Talvet ovat viime vuosina olleet sellaisia, että Etelä-Suomen harrastajilla on syytä koko ajan pelätä seuraavaa vesisadetta ja lämpöaaltoa, jotka katkaisevat hiihtokauden ennen aikojaan. Siksi lumijaksoista on saatava irti kaikki mahdollinen, mahdollisimman nopeasti.

Nykyään myös tieto latujen kunnosta liikkuu entistä nopeammin eri kanavia pitkin, joten eri paikkakuntien latuja vertaillaan reaaliaikaisesti ja avoimesti kuin esimerkiksi matkailukohteita ja ravintoloita erilaisilla suositussivustoilla.

Vaikka latujen kunnostajiin kohdistuu nykyään yhä tiukempia vaatimuksia, kunnostuskaluston tai -henkilöstön määrä ei ole kasvanut. Latujen tekeminen vaatii edelleen riittävästi lunta ja kaikkien reittien ajaminen ottaa väistämättä oman aikansa.

Rajoitteista huolimatta toiminnan kehittämistä pitää aina miettiä. Nähdäänkö latujen kunnossapidossakin tulevaisuudessa samantyyppisiä sopimusjärjestelyitä yksityisten urakoitsijoiden kanssa kuin katujen kunnossapidossa? Kun tietty senttimäärä on tullut lunta, koneet lähtevät liikkeelle. Sitä nopeammin, mitä korkeampaan kunnossapitoluokkaan reitti kuuluu.

Lahdessa on käyty viime aikoina myös keskustelua urheilukeskuksen nykyistä paremmasta hyödyntämisestä mm. päiväseltään täällä käyvien hiihtoturistien tarpeisiin. Vastaavia ajatuksia on ollut pinnalla jo pidempään. Esimerkiksi kolumnistimme Vesa Ruotonen visioi jo syksyllä julkaistussa kirjoituksessaan urheilukeskuksesta talvista elämyskeskusta.

Lohdullistahan tässä on, että nykytilanteeseen on helppo tehdä tuntuvia parannuksia pienilläkin toimenpiteillä. Pieni palvelumuotoilu, tuotteistus ja muut vastaavat kehittämispöhinät tekisivät jo ihmeitä.

Kaiken pitää olla riittävän hyvin mietittyä ja organisoitua, koska talvi yllättää nykyään yhä useammin. Silloin aikaa ei ole hukattavaksi. Some-raivon ja innostuneen some-pöhinän välillä on mikrosekunnin kokoinen ero.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme