Kannanottoja ja kolumneja
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Mitä on rakenteellinen korruptio?

Viimeistään nyt jokaikisen lahtelaisesta päätöksenteosta kiinnostuneen on aika kaivaa sivistyssanakirjastaan esille termi rakenteellinen korruptio. Sanapari nousi yleiseksi keskustelun aiheeksi viime viikolla, kun Lahden tarkastuslautakunnan julkistamassa arviointikertomuksessa mainittiin parissakin yhteydessä rakenteellisen korruption mahdollisuuteen lahtelaisessa päätöksenteossa.

Yksi viittauksista liittyi kaupungin henkilöstöhallintajärjestelmän hankintaan ja kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran asemaan järjestelmän toimittajana toimivan Kuntien Tiera Oy:n hallituksessa. Toinen rakenteellisen korruption riski nähtiin vanhan konserttitalon saneeraukseen ja kunnostukseen liittyvässä kuviossa, jossa keskeisenä toimijana on ollut kokoomuslaisten päättäjien taustatukena ja vaalirahoituksen junailijana toiminut kiinteistöyrittäjä Pasi Tinnilä.

Kumpikaan tapaus sinänsä ei tullut asioita seuraaville päättäjille täysin puun takaa. Kuntien Tieran tilannetta on sivuttu valtuustokeskusteluissakin tällä vaalikaudella ja etenkin konserttitalon kuvioita kaikkine siihen liittyvine poliittisine ulottuvuuksineen on puitu useaan otteeseen tämänkin lehden sivuilla.

Sen sijaan keskustelu rakenteellisesta korruptiosta ja sen merkityksestä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tarkastuslautakunta suositti jo vuosi sitten Lahteen rakenteellisen korruption vastaista ohjelmaa, mutta asia on toistaiseksi jäänyt pölyttymään. Viime lauantaina julkaistussa haastattelussamme kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta arvioi, että tähän aihepiiriin liittyviin eettisiin kysymyksiin otetaan entistä tiukemmin kantaa mm. tekeillä olevissa kaupungin hankintaohjeissa.

Konkreettisia toimenpiteitä odotellessa on syytä yrittää ymmärtää, mitä rakenteellinen korruptio oikeastaan tarkoittaa. Kysymys on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Esimerkiksi Vaasan yliopisto on tehnyt aiheesta 75-sivuisen selvityksen yhteistyössä Poliisiammattikorkeakoulun kanssa. Julkaisu liittyy oikeusministeriön ja poliisihallituksen rahoittamaan hankkeeseen, jonka tausta on vuoden 2011 hallitusohjelman kirjauksessa: ”korruptiolle riskialttiit alat ja tilanteet kartoitetaan, jotta niihin voidaan puuttua”.

Selvityksen keskeiset tulokset ja johtopäätökset on tiivistettynä oheisessa tietolaatikossa. Kun noita rivejä lukee ajatuksella, huomaa olevansa vakavan mutta epämääräisen asian äärellä. Rakenteelliseen korruptioon liittyvät riskit ovat todellisia, mutta niiden todistaminen on hyvin vaikeaa, monessa tapauksessa lähes mahdotonta.

Tämä tulee ilmi myös yliopistotutkimuksen loppupäätelmissä: ”Tähän tutkimukseen kerätyllä aineistolla on niukasti näyttöä siitä, että demokraattinen päätöksenteko olisi suomalaisessa hallinnossa erityisen uhattuna rakenteellisen korruption vuoksi. On selvää, että tätä yhteyttä pitäisi tutkia enemmän Suomessa.”

Rakenteellinen korruptio käyttää hyväkseen laillisia rakenteita ja esiintyy pikemminkin instituutioiden kuin yksilöiden kesken. Tämä jos mikä tekee yksittäisiin tapauksiin liittyvän keskustelun vaikeaksi. Tyypillisesti kuka tahansa rakenteellisesta korruptiosta syytetty voi sanoa toimineensa täysin laillisesti. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että olisi toimittu moraalisesti oikein.

Toisaalta tässä yhteistyöhön ja verkostoitumiseen liittyvässä maailmassa melkein mistä tahansa päätöksentekotilanteesta on helppoa heittää epäily sanoilla ”tähän liittyy rakenteelliseen korruption riski”. Joissakin tilanteissa sanat voivat olla enemmän kuin paikallaan, joskus niitä käytetään lähinnä poliittisena lyömäaseena.

Ilmiö on haastava myös meidän toimittajien kannalta. Kaikki mahdolliset epäkohdat on tietenkin syytä tuoda esille, mutta samalla on oltava tarkkana, ettei tule vedätetyksi heppoisin perustein kenenkään juoksupojaksi mustamaalauskampanjoissa.

Tässäkin asiassa ainoaksi vaihtoehdoksi jää tiedossa olevien faktojen varassa toimiminen. Siihen työhön tarkastuslautakunnan arviointikertomus on perinteisesti tarjonnut arvokkaita työkaluja.

Suomi on perinteisesti ollut maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukossa asiaa mittaavassa ns. CPI-indeksissä. Korruption vastaista työtä tekevän Transparency Suomen puheenjohtaja Erkki Laukkanen kommentoi asetelmaa marraskuussa 2013 näin: ”Onko aihetta tyytyväisyyteen? On ja ei. Onhan se ihan hyvä tietää, että julkisella sektorilla ei korruptiota ole juurikaan havaittu. Mutta tässäpä se ongelma onkin: CPI mittaa vain havaittua korruptiota ja vain julkisella sektorilla. Kaikki muu, kuten havaitsematon korruptio ja yksityisellä sektorilla esiintyvä korruptio, on mittarista pois”.

Saman kirjoituksen lopuksi hän heitti ajatuksen, joka on nyt tapetilla Lahdessakin: ”Rakenteellisen korruption esiin kaivamiseksi me tarvitsemme monivuotisen toimintaohjelman ja sitä tukevan tutkimusohjelman - jotakin sellaista, josta keskustelu ei ole vielä edes alkanut”.

Termin taustaa

Rakenteellisen korruption 29ominaisuuksia

1) rakenteellinen korruptio on tavanomaisesta korruptiosta poikkeava korruption muoto

2) se on tyypillinen instituutioille ja järjestelmille, ei niinkään yksilöiden yksittäisille epäeettisille tai laittomille toimille

3) se hyödyntää laillisissa rakenteissa olevia mahdollisuuksia

4) se vääristää instituutioiden perustehtävää ja pahimmillaan myös demokratiaa

5) rakenteellinen korruptio heikentää luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin

Poliittiset virkanimitykset tehdään muodollisesti laillisissa rakenteissa. Nimityksen perustelut ovat julkilausumattomia tai epäselviä. Nimitykset ovat vakiintuneita, pitkäaikaisia ja osa julkista hallintokulttuuria. Pahimmillaan ne horjuttavat yleistä luottamusta julkiseen valtaan ja vähentävät haitallisimmillaan poliittisen järjestelmän legitimiteettiä..

Politiikkaa rahoitetaan ulkopuolelta pääsääntöisesti laillisissa rakenteissa. Sillä on kuitenkin voimakas vaikutus etuihin ja muuhun vaikutusvaltaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Se vahvistaa yksityisiä ja erityisiä intressejä, unohtaa ikään kuin poliittisen toiminnan perimmäisen tarkoituksen ja soveltuu lisäksi huonosti hyvän hallintotavan vaatimuksiin.

Kansantaloudellisesti merkittävät julkiset hankinnat ovat osa säänneltyä ja laajalle levinnyttä päätöksentekoa. Pahimmillaan ne aiheuttavat toimijoiden kesken riippuvuutta ja epätervettä kiitollisuudenvelkaa ja kohdistuvat erityisiin intresseihin ja toimijoihin. Oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden periaatteita rikotaan. Viranomaisten uskottavuus on lujilla.

Laiton ja illegitiimi päätöksenteko on usein ei-julkinen tai suorastaan peitelty ja salainen. Päätöksenteko jakaa etuja ja vaikutusvaltaa talouden ja poliittisen vallankäytön alueilla. Pahimmillaan tämän kaltainen päätöksenteko horjuttaa uskottavuutta julkiseen toimintaan ja toimintatapoihin ja lisää kyynisyyttä kansalaisten keskuudessa. 29 29Lähde: Ari Salminen: Rakenteellinen korruptio, Kartoitus riskitekijöistä ja niiden hallinnasta Suomessa. Vaasan yliopiston julkaisuja, selvityksiä ja raportteja 203.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme