Kannanottoja ja kolumneja
Aatu
Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Koripalloa kohun keskellä

54 tuntia. Sen verran Namika Lahdelle ja muille pudotuspelijoukkueille jäi aikaa valmistautua, kun Korisliiga ja Koripalloliitto viimein torstaina saivat aikaan päätöksen koko liigaa kuohuttaneesta asiasta.

Kyse oli siitä, että KTP:n Jukka Matinen oli pelannut runkosarjaa 14 ottelun verran ilman asianmukaisesti maksettua pelaajalisenssiä. Kurinpitäjien päätöksellä runkosarjan voittaneelta KTP:ltä vietiin kotietu puolivälierissä ja välierissä.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt Joensuun Katajalle, joka tuomittiin joitakin vuosia sitten vastaavassa tapauksessa hävinneeksi niissä otteluissa, joissa lisenssitöntä pelaajaa oli peluutettu. Katajan kapulat rattaissa aiheuttivat valtavan epätietoisuuden juuri yhdestä kauden tärkeimmistä hetkistä.

Keskiviikon kierroksen jälkeen yksikään joukkue ei tiennyt varmuudella pudotuspelivastustajaansa. Osa ei edes sitä, aloitetaanko pudotuspelit kolmen vuorokauden päästä kotona vai vieraissa. Namikan päävalmentaja Ilkka Palviainen kritisoikin aiheesta sitä, että liigan tiedotus ei voi olla Twitterin ja maakuntalehtien varassa, vaan seurojen on saatava ensi käden tietoa virallisilta tahoilta.

Kyseinen episodi kuvaa hyvin sitä, missä Korisliiga tällä hetkellä menee. Lisenssijärjestelmän porsaanreiästä alkanut negatiivinen kohu ei ollut ainoa laatuaan tällä kaudella, vaan sellainen saatiin aikaan jo sarjajärjestelmän tulevaisuudesta päätettäessä.

Tuolloin päätökset satoivat erikoisella tavalla putoamisuhassa olevan Tapiolan Hongan laariin, ja toisaalta kaikilta Korisliigan seuroilta taloudellisesti pois. Yhtäkkiä Koripalloliiton liittohallitus halusi laajentaa liigaa yhdellä joukkueella, mutta samalla vähentää ottelumäärää 40:stä 34:een.

Vielä vuosi sitten koripallo kylpi ennen näkemättömässä buumissa, mutta se on jäämässä kunnolla hyödyntämättä, jos käytännön tasolla toiminnalle ei löydy yhteistä suuntaa ja laatua.

Susijengi-buumi oli lajin markkinoinnin, suosion ja ammattimaistumisen suhteen vain lähtölaukaus, ei maaliin saapuminen.

Osataan Lahdessakin. Vastikään A-nuorten Suomen mestaruuden voittaneet maajoukkuetason lupaukset ovat jääneet ilmiselvästi vähemmälle peliajalle kuin pelitaidot sallisivat. Lahti on yksi laadukkaimmista pelaajien tuottajista, mutta samalla yksi varovaisimmista heille peliaikaa antamaan.

Toisaalta tämä onkin looginen jatkumo, kun toisistaan eriytyneet edustusjoukkue ja junioriorganisaatio vetävät kulisseissa köyttä tasan eri suuntiin. Namika-yhteisö on hyvällä matkalla jääkiekosta ja jalkapallosta tuttuun lahtelaismalliin, jossa edustus ja juniorit pelaavat eri logolle ja värille.

Se on nimenomaan anti-yhteisöllisyyttä, joka tuskin ainakaan vahvistaa lajikulttuuria.

Harmi on se, että kaikki tämä ylimääräinen vääntö vie huomiota siitä, kuinka hyvää koripalloa Korisliigassa ja myös Namikan otteluissa on tälläkin kaudella pelattu.

Seuraavan kerran sitä on tarjolla maanantaina Suurhallissa. Puolivälierät pelataan, kuinkas muuten, Joensuun Katajaa vastaan.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme