Kannanottoja ja kolumneja
Aatu
Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Juolahti: Narkkarit, graffitit ja parinvaihto - sopu sijaa antaa

Lehdessämme taannoin (21.3.) julkaistu parinvaihtoa käsittelevä artikkeli kirvoitti poikkeuksellisen paljon palautetta teiltä lukijoilta. Aihe oli ilmeisen herkkä, eikä ihme, ravisteleehan parinvaihto ilmiönä monia perinteisiä arvoja.

Palautetta annettiin erityisesti kahdesta eri näkökulmasta. Osan mielestä aihe ei ollut itselleen kiinnostava, eikä siksi ilmaisjakelulehteen kuuluva. Osan mielestä taas keskimääräistä avoimemmin seksuaalisuutta käsitellyt juttu oli lehden nuorimmille lukijoille sopimaton.

Jokaisella on tietenkin oikeus mielipiteeseensä. Yhtä varmaa on, että maan parhaaksi kaupunkilehdeksi viime vuonna valittu Uusi Lahti selvästi kiinnostaa lukijoitaan ja näitä kahdesti viikossa kokoon ahkeroitavia juttuja seurataan tarkasti.

Mutta mihin vedetään lehtijutun kiinnostavuuden ja sopivuuden raja, se on kokonaan toinen asia.

Lukijalleen maksullinen Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla saksalaisen Essenin kaupungin kiistellystä sosiaaliprojektista, jossa paikalliset huumeriippuvaiset siivoavat keskustan katuja tupakka- ja kaljapalkalla. No, sisältyy palkkaan muutama euro ja hieman ruokaakin, mutta mediahan aina kärjistää asioita.

Projektissa narkkarit siistivät erityisesti niitä paikkoja, joissa Essenin muut huumeidenkäyttäjät liikkuvat. Palkaksi tarjotut oluetkin ovat jääneet juomatta, heille tärkeintä on ollut päästä tekemään jotain järkevää.

Suomen hysteerinen päihdepolitiikka ei vastaavaan projektiin varmasti taivu, mutta voisivatko päihderiippuvaiset tehdä jotakin järkevää myös Lahdessa? Ovatko he osa yhteiskuntaa vai asia, joka mieluiten lakaistaan jonnekin pois näkyvistä?

Olisiko tämä yhteiskunnallisesti tarpeeksi merkittävä ja kiinnostava asia käsiteltäväksi ilmaisessa Uudessa Lahdessa?

Tunteisiin menevä aihe ovat myös graffitit. Näitä ”töherryksiä” lehtemme käsitteli 14.3., jolloin vierailimme graffitikerhossa. Siellä nuoret opettelevat hyvätapaista maalaamista, jossa bussikatoksien sotkeminen ei kuulu asiaan.

Graffitimaalaus on kokeneimmille tekijöille suuri ja tavoitteellinen intohimo, joillekin jopa työ.

Viime vuosina monien pelottaviksi ja luotaantyöntäviksi kokemista graffiteista on tullut yleisemmin hyväksyttyä taidetta, jolle Lahden kaupunkikin tarjoaa luvallisia paikkoja maalattaviksi. Niinpä muutamat ankean harmaat tunnelit ja seinät ovat muuttuneet värikkäiksi taideteoksiksi ja Inspis-hanketta kopioidaan jo ulkomaille.

Eikä ilman niitä paineta tätäkään lehden numeroa, sillä graffiti koristaa nyt myös vuoden 1952 olympialaisten pyhättöä Kisapuistossa (s. 28).

Rajamailla liikkuvat uutisaiheet kuvaavat hyvin sitä, että silmiä avaamalla elämästä voi löytyä aivan uudenlaisia mahdollisuuksia - hyviäkin sellaisia. Näkökentän laajentaminen ja vieraampienkin aiheiden käsitteleminen on aivan sopivaa myös kaupunkilehdelle sitä mukaa kun maailma muuttuu.

Ilmiötkin tulevat ja menevät. Rautakaupoista saanee jo köysiä, kun pahin Fifty Shades of Grey -huuma on mennyt. Parinvaihdon tavoin se kiinnostaa joitakin, mutta suositeltevaa se on vain, jos kaikki osapuolet ovat moiseen halukkaita.

Lehdessä jokainen aihe ei voi millään haluttaa kaikkia, mutta tilaa löytyy jatkossakin aiheille laidasta laitaan, kuitenkin sopivasti asiallisuuden keskitiellä pysytellen. Viime viikolla käsittelimme sujuvasti vierekkäin päiväkotilasten askartelupajaa ja eläkeläisten tunnelmia, politiikkaa ja teinipopparia, sekä aseharrastusta ja hyväntekeväisyyskampanjaa.

Aran aiheen kohdalla kannattaa joko lukea rohkeasti tai kääntää vain uusi sivu, sieltä voi löytyä taas jotain itseäänkin kiinnostavaa. Sama pätee myös elämään.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme