Ajankohtaista

Sukuselvitys on salapoliisityötä

Viime vuosina ihmisten kiinnostus oman suvun historiasta on ollut kovassa kasvussa. Internetin sähköiset arkistot ovat luoneet mahdollisuuden tutkia sukuhistoriaa aiempaa helpommin.

- Netistä löytyy monia Facebook-sivuja ja keskustelufoorumeja, jotka ovat kasvattaneet käyttäjämääriään koko ajan, Lahden seudun sukututkijoiden Sukuset-lehden päätoimittaja Ulla Silventoinen kertoo.

Silventoinen itse kuuluu Lahden seudun sukututkijat -yhdistykseen, mutta moni perehtyy oman sukunsa historiaan ilman seurojen jäsenyyttä. Silventoisen mukaan suurin osa perusaineistosta löytyykin nykyään netistä, esimerkiksi Arkistolaitoksen tai Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen digitoiduista aineistoista.

- Netin aineistoilla pääsee hyvin alkuun. Käräjäpöytäkirjojen tapaisia tietoja sen sijaan voi joutua hakemaan paikan päältä, esimerkiksi Helsingin kansallisarkistosta.

Yhteisöllinen harrastus

Silventoinen on ikänsä puolesta hieman poikkeuksellinen sukututkimuksen harrastaja, sillä kiinnostus omaa sukua kohtaan nousee monilla vasta eläkeiässä. Alle 40-vuotias Silventoinen kuitenkin pitää ikäänsä etuna.

- Nyt on vielä mahdollisuus keskustella vanhempien sukulaisten kanssa. Nuorempien sukututkijoiden määrä onkin kasvussa.

Silventoisen oma kiinnostus suvun historiasta syttyi noin kymmenen vuotta sitten, kun hän kuunteli vanhempien sukulaistensa tarinoita ja halusi selvittää, ovatko kertomukset totta. Oman sukunsa historiaa hän on tähän mennessä seurannut jo 1600-luvulle saakka.

- Olen saanut selville, että isoisotätini on ollut näyttelijä maaseututeatterissa. Lisäksi sukuni on ollut aika liikkuvaa, lähinnä maaseudun tilallisia ja eri ammattien työväestöä. Olin kuvitellut menneisyyden elämän staattisemmaksi, mutta ainakin oma sukuni on ollut melko vilkasliikkeistä.

Vanhoihin historiankirjoihin perehtyessä on Silventoisen mukaan hyväksyttävä se, että kaikki tiedot eivät ole säilyneet, jolloin tutkimukseen tulee aukkoja.

- On hauskaa huomata esimerkiksi internet-ryhmistä, että muutkin omassa suvussa tutkivat samoja asioita. Yhdistystoiminnan ja internetin avulla sukututkimus voi olla yhteisöllistä, eikä sen tarvitse olla yksinäistä arkistoissa istumista.

Apua kursseilta

Sukututkimuksesta kiinnostuneen kannattaa Silventoisen mielestä harkita peruskurssin sekä vanhojen käsialojen kurssin käymistä. Kursseja tarjoaa esimerkiksi Wellamo-opisto, jossa Silventoinen opettaa itsekin tänä syksynä ensimmäistä kertaa.

- Sukututkimus on harrastus, josta innostuu kun sen löytää. Oma tutkimukseni ei tule ikinä valmiiksi, vaan laajenee jatkuvasti.

Tällä hetkellä Silventoinen on perehtymässä kuurojen historiaan, löydettyään suvustaan yhden kuuromykän. Lisäksi häntä kiinnostaa naisten historia, josta tosin löytyy miesten historiaa vähemmän tietoa.

- Tuurilla tietoja saattaa löytää esimerkiksi vanhoista sanomalehdistä.

Amerikassa bisnestä

Arkistojen digitalisointi verkkoon on mahdollistanut myös Silventoisen harrastuksen. Kahden lapsen äitinä hänellä ei olisi enää mahdollisuutta viettää päiviä Kansallisarkistoissa.

- Sukututkimus on aikamoista salapoliisihommaa. Arkistokokonaisuuksia on monissa eri paikoissa ja lähteet ovat todella moninaisia.

Sukututkimus on suuressa suosiossa Pohjois-Amerikassa, jossa harrastuksen ympärille on syntynyt rahakas bisnes. Myös DNA-näytteisiin perustuva tutkimus on rantautumassa Suomeen.

- Osa meidänkin yhdistyksestä harrastaa DNA-avusteista sukututkimusta, jossa näytteet analysoidaan Yhdysvalloissa.

Lahden seudun sukututkijat kokoontuvat yhdistyksen tiloihin kerran kuukaudessa, jolloin kuka tahansa on tiloihin tervetullut. Marraskuussa järjestetään myös vuosittainen Sukututkimuspäivä, joka on ollut todella suosittu.

Heidi Salminen

Suosittelemme