Ajankohtaista

Nyt puhuu oikeuskanslerin puolelleen saanut Minni Salminen

Minni Salminen on tottunut asioimaan myös kaupungintalolla ryhdyttyään kampanjoimaan Launeen koulun sisäilmaongelmista kärsivien lasten puolesta. Hän oli paikalla tälläkin viikolla seuraamassa valtuuston kokousta.

Ensimmäinen reaktiosi, kun sait tiedon oikeuskanslerin päätöksestä?

Lapset ja oikeudenmukaisuus voittivat. On huojentavaa saada säilyttää oikeudenmukainen maailmankuva. Oikeuskansleri oli samaa mieltä, kaupunki ja virkamiehet eivät voi toimia omavaltaisesti, vaan lakeja on noudatettava. Ei tullut mieleenkään, että kaupungin vuosia jatkunut törttöily olisi kuitattu olankohautuksella.

Oliko päätöksessä mielestäsi mitään yllättävää? Jäitkö vielä kaipaamaan kannanottoa johonkin asiaan?

Oikeuskanslerihan otti nyt lisäksi oma-aloitteisesti tutkittavakseen Lahden kaupungin hankintamenettelyn erillisenä asiana. Hän kaiketi näki asioiden sisällä samat epämääräisyydet mitkä minäkin. Mielestäni kyseessä ei ole vain ammattitaidottomuus, vaan myös motivaation puute ja tietyt verkostot. Virkamiehet ja päättäjät tekevät suunnitelmia ja päätöksiä myös oman näkemyksen ja arvovalintojen pohjalta. Toisilla on tiukempi moraali ja kauniimpi sydän kuin toisilla.

Nyt kun ajattelet asiaa taaksepäin: mikä yllätti kaikkein eniten päättäjien ja virkamiesten suhtautumisessa koulun ongelmiin?

Virkamiesten suhteen hämmästyin siitä, että asioissa kehdattiin valehdella suoraan silmiin katsoen. Tästä minua oli jo etukäteen varoitettu, mutta hämmästyin silti suuresti, kun pääsin itse sitä todistamaan. Onneksi tämä kuitenkin jo myönnettiin kahden todistajan (toinen valtuutettu ja toinen rakennusmestari) läsnä ollessa.

Edelleen hämmästyttää myös se, miten jatkuvia mokailuja katsotaan läpi sormien. Kaupunginhallitus antoi jo aikaisemmin oman huomautuksensa Tilakeskukselle asiakirjojen luovutuksen virheisiin liittyen, mutta silti sama toiminta jatkui.  Päättäjien pitäisi puuttua ankarammin jatkuvaan törttöilyyn ja osoittaa, että tahallisesti huonosti hoidetulla työllä ja välinpitämättömyydellä on seurauksensa.

Ihmetystä herättää myös se, miksi kukaan päättäjistä ei ole reagoinut jo aikaisemmin vuosia jatkuneisiin ongelmiin jo senkin perusteella, että tarkastuslautakunta on puuttunut Launeen koulun ongelmiin joka vuosi jo vuodesta 2006 lähtien. Kukaan ei voi väittää, että ongelmat eivät ole olleet tiedossa.

Valitettavaa on myös se, että vaikka muidenkin koulujen tämän hetken ongelmat ovat olleet oikein hyvin kaupungin tiedossa jo pidempään, niin kaupunkilaisten annetaan ymmärtää muuta. Koulujen tilanne ei todellakaan tule Tilakeskukselle ja kaupungille yllätyksenä.

Olet sanonut, että myös media on tehnyt tässä asiassa virheen. Mitä tarkoitat tällä?

Medialla on ollut tilanteesta enemmän tietoa, kuin mitä kansalle on kerrottu.  Pidän paikallisen median tärkeimpänä tehtävänä vallan vahtikoirana toimimisen. Varsinkin tämmöisissä tapauksissa – kun kyseessä on puolustuskyvyttömät lapset ja terveys – on tärkeää kertoa asioista juuri niin kuin ne ovat, jättämättä mitään pois.

Miten juuri sinusta tuli aikoinaan Launeen lasten kuuluvin äänitorvi?

Ehkä juuri siksi, että itse kuuntelin lapsia ja nuoria. Kun ongelmat lähtivät avautumaan, sain lukuisia yhteydenottoja niin lapsilta kuin aikuisilta. Yhteyttä ottivat sekä nykyiset että entiset koulun oppilaat ja vanhemmat, kouluhenkilökunta, rakennuspuolen tekijät ja muut koneistoa vastaan aikaisemmin taistelleet. Yhteydenottoja tuli yli koulu- ja kaupunkirajojen.

Törmäsin taistelun alkuvaiheessa myös muutamiin Launeen koululla oman kuvauksensa mukaan ”peitehommissa” käyneisiin remontoijiin, jotka avasivat koulun tilanteen todellisuutta ja kertoivat homeenpoistotöistä ja tiivistyskorjauksista, joita koululle oli tehty. He itsekin ihmettelivät, mitä X-Files-touhua kaupunki harjoittaa, kun mistään ei olisi saanut puhua asianmukaisesti, vaan hommat olisi pitänyt pitää salassa. Tässä vaiheessa Tilakeskus pyrki aktiivisesti luomaan kuvaa, että kyseessä oli vain ”huhupuheet” ja ymmärsin pian, että kyseessä oli vieläkin vakavampi asia.

Tapasin myös ministeriötason asiantuntijoita, sisäilma-asiantuntijoita ja lakiin perehtyneitä tahoja ja päätelmä oli kaikilla sama, homma ei toimi, niin kuin sen kuuluisi toimia.

Vahvimmin tahtotilaan vaikuttivat ne nuoret, jotka olivat kärsineet sairastuttavan sisäilman lisäksi myös koulun epäluuloisista asenteista ja toimista. Sairastunut saa helposti hullun, laiskan tai lintsarin leiman. Se jättää jälkensä.

Vielä jos perusteettomasti vihjaistaan, että ongelmien syy taitaa löytyä kotioloista, niin siinä vaiheessa vanhemmat mieluummin perääntyvät ja luovuttavat, kun lähtevät selvittämään tilannetta lastensuojelun kautta.

Ymmärrettävää on myös se, että opettajat ja muu kouluhenkilökunta ovat hyvin arkoja puolustamaan edes terveyttään, työpaikan menettämisen pelossa. Sama pätee useimpiin rakennusfirmojen edustajiin, sillä hommathan loppuvat siihen paikkaan, jos menee paljastamaan nimellään esimerkiksi sen, että koulujen ilmastointilaitteita ei pidetä päällä asianmukaisesti iltaisin, viikonloppuisin tai koulujen loma-aikana.

Luonnollisesti jätetään kertomatta julkisesti omalla nimellä myös esimerkiksi se, että olet ollut mukana tutkimusvaiheessa, kun koulun kellarikerroksen seinään tehdystä tutkimusreiästä tuli niin valtavan voimakas homeen haju, että kaikkien remonttiryhmän jäsenten päät alkoivat saman tien särkeä. Tässä tapauksessa reikä peitettiin käskystä saman tien ja porukka poistui paikalta. Tämänkin Salinkallioon liittyvän tilanteen olen tuonut asiaan vaikuttavien tahojen tietoon jo pari vuotta sitten. Tiloista on myös suoria ilmareittejä ympäröiviin tiloihin. Miksei näitäkään asioita voitu hoitaa kuntoon jo viimeistään silloin? Kyseisissä tiloissa on ongelmana pah-yhdisteet, jotka aiheuttavat keuhkosyöpää. Samainen kellarikerroshan ollaan vasta nyt sulkemassa käytöstä kokonaan.

Olet käyttänyt paljon aikaa ja energiaa tähän taisteluun. Kuinka rankkaa se on kovimmillaan ollut? Missä vaiheessa oli kaikkein tiukin tilanne?

Yöunista joutui tinkimään radikaalisti. Virallista ja epävirallista tekstiä tuli tuotettua tuhansia sivuja.

N. 800 oppilaan koululakkoon liittyvät järjestelyt ja lakon aikaansaama valtakunnallisen mediakentän herääminen vaati tiukkaa aikatauluttamista ja järjestelmällisyyttä.

Tiukkaa oli usein, kun vaikuttavassa asemassa olevista löytyi epäuskoa ja vähättelevyyttä lasten ongelmia kohtaan.

Kurjaa on ollut myös kuulla, että sivistyslautakunnan pj. Eero Vainio (Sdp.) on ottanut minut puheissaan kyseenalaisesti esiin eri tilaisuuksissa esim. Opettajien Vesopäivillä Sibeliustalolla. Olisi olettanut hänen asemassaan olevan tukevan ensisijaisesti lasten olosuhteita ja tervettä opiskeluympäristöä. Melko vahvasti sai vääntää informaatiota tiskiin, että pj. Vainion mielestä "priimakuntoisesta" Launeen koulusta saatiin väistösuunnitelmat tehtyä ja toteutettua. Kolmipäiväinen lakkohan siihen tarvittiin.

Kaupunginhallituksen pj. Ilkka Viljasen (Kok.) kohtaamiset kaupungintalolla pariin otteeseen olivat myös yhtä tyhjän kanssa. Myöhästyminen, puhelimen pälyileminen 10 minuuttia kestävän tapaamisen aikana ja aliarvioiva suhtautuminen vakavaan ongelmaan alleviivasivat kiinnostuksen määrän. Hänelläkin olisi Tilakeskuksen esimiehenä toimivan elimen kaupunginhallituksen pj:nä ollut mahdollisuus tarttua rivakasti ongelmaan ja tuoda helpotusta tilanteeseen. Jälkipyykin pesukaan ei tunnu tapahtuvan kuten kuuluisi, vaan Tilakeskuksen edustajien päitä taputellaan. Ei kai kukaan tahdo omia nurkkia liata.

Ensisijaisesti pitäisi harkita Tilakeskuksen tarpeellisuutta, kun hommat eivät hoidu asianmukaisesti. Muita parempia väyliä kaupungin kiinteistöjen hallintaan ja hoitoon on olemassa.

Rankinta on ollut kuulla sairauskertomuksista ja kohtaloista, joissa sairastunut tulee kärsimään vakavista terveydellisistä ongelmista koko loppuelämänsä ajan – välinpitämättömyyden ja rahaan liittyvien päätösten vuoksi.

Toivo ei ole kuitenkaan mennyt kertaakaan taistelun aikana, sillä tiedän toimivani oikein.

Entä mikä on ollut palkitsevinta?

Palkitsevinta on ollut saada lapset väistötiloihin ja sen jälkeiset viestit, joissa kerrottiin, miten radikaalisti oireilevien/sairastuneiden tilanne on muuttunut paremmaksi.

Palkitseva on myös oikeuskanslerin päätös monine kaupungin toimia koskevine huomioineen.

Jokaisen kaupunkilaisen pitää itse pitää huolta siitä, että saa lain- ja asianmukaista kohtelua. Jos törmää räikeisiin epäkohtiin, pitää asia viedä heti eteenpäin. Apua varmasti löytyy sitä tarvitsevalle.

Pyydän jokaista myös huomioimaan lähiympäristönsä - auttamaan avuntarpeessa olevia.

 

Mitä tämä prosessi on opettanut sinulle lahtelaisesta päätöksenteosta?

Monet päättäjät - kuten kai ihmiset yleensäkään - eivät ehkä aina ajattele omilla aivoillaan tai sydämellään. Joskus ajatteleminen unohtuu kokonaan. Onhan se helpompi mennä virran mukana ja olla huomaamatta korjausta kaipaavia asioita. Sillä tyylillä kukaan ei huomaa päätöksentekijän henkilökohtaisia puutteita tai mokia, kun niitä ei ehkä tule tehtyä. Mutta eipä tule tehtyä silloin mitään muutakaan. Peräänkuulutan rohkeutta ja oikeudenmukaisuutta. Puolustaa ja suojella pitäisi ainakin niitä, jotka eivät siihen itse kykene.

 

Matkan varrella olet saanut myös joiltakin johtavilta päättäjiltä kovaa kritiikkiä. Sinua on arvosteltu muun muassa siitä, että olet julkaissut päättäjien kanssa käymiäsi yksityisiä keskusteluja kysymättä heiltä lupaa siihen. Tilanne johti lopulta siihen, että osa päättäjistä pyrki välttämään kirjallista keskustelua kanssasi tai oli hyvin lyhytsanainen. Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Olen käynyt päättäjien kanssa keskustelua sisäilmaongelmiin liittyvistä asioista suusanallisesti ja kirjallisesti. Näitä aiheeseen liittyviä keskusteluja olen tuonut esille kokonaiskuvan hahmottamiseksi kansalle. Mielestäni kuulemani asiat eivät missään tapauksessa kuuluneet vain minulle, vaan yhtälailla kaikille muillekin kaupunkilaisille. Julkaisin oikeastaan lähes kaiken materiaalin – pienistä suuriin asioihin – sosiaalisessa mediassa, jotta kiinnostuneet pysyivät asian etenemisestä kärryillä ja pystyivät muodostamaan mielipiteen asiasta. Poikkeuksen tein niiden tahojen kanssa, joiden kanssa yhdessä sovimme, että en mainitse heidän nimeään. Mikäli joku päättäjä pahoittaa mielensä siitä, että tuon esille hänen itsensä lausumat asiat aiheeseen liittyen täysin hänen omien sanojensa mukaisesti, on hän mielestäni täysin sopimaton tämänkaltaiseen julkiseen edustustehtävään.

Kukaan niistä päättäjistä, jotka auttoivat aidosti ja akuutisti Launeen koulun lapsia ongelmassa, ei vältellyt kirjallista keskustelua kanssani. Mielensäpahoittajia taisi olla kaksi kappaletta ja olisikohan heillä ollut kaiketi jotain salattavaa, jonka paljastumista he ensisijaisesti pelkäsivät.

Miten tästä eteenpäin? Launeen koulua koskevat eteläisen Lahden kouluverkkoratkaisut ovat vielä tässä vaiheessa auki ja tilanne on mutkistunut mm. Salinkallion kuntotutkimusten johdosta. Miten uskot tilanteen ratkeavan? Mitä pitäisi ottaa tässä vaiheessa huomioon?

Salinkallion ”yllätykset” ovat tosiaan tuoneet mutkia kaupungin matkaan. Näin ei olisi pitänyt käydä, sillä kellarikerroksen huono tilanne on kyllä ollut Tilakeskuksen tiedossa jo pitkään. Myös sivistyslautakunta oli jo aikaisemminkin tietoinen epäilyistä. Tilakeskuksen tiedossa on tällä hetkellä myös koulurakennuksen muut ongelmat. Käyttökieltohan tuli terveysviranomaisten toimesta kellarikerrokseen, mutta valitettavasti kellarikerroksen lisäksi koulussa on myös muita homeisia ongelmakohteita, joista ei ole julkisuudessa puhuttu vielä mitään. Tämänkin koulun aikaisemmissa remonteissa on mokailtu pahasti, mutta vahingoista pidetään vielä toistaiseksi suut supussa.

Tuoreimpien tietojen mukaan kosteusongelmia on myös äskettäin valmistuneessa Kariston koulussa. Millaisia ajatuksia tämä herättää?

Uudesta Kariston koulusta en tiedä toistaiseksi muuta, kun että ongelmia on ollut jo aikaisemminkin. Ämpäreitä on ollut lattioilla keräämässä sadevettä talteen ja ainakin kuvisluokan yläpuolella on kuulemani mukaan vesivahinko.

Myös arkkitehdin ja rakennusliikkeen edustajien välillä oli rakennusvaiheessa ollut erimielisyyttä ikkunoiden tai räystäiden asentamisesta. Rakennusliike oli ensin kieltäytynyt niitä asentamasta, mutta tietojeni mukaan yhteisessä kokouksessa oli kuitenkin kaupungin edustajan toimesta – arkkitehdin vaatimuksesta – hyväksytty hyvän rakennustavan vastainen asennus.

Lisätietoa pitäisi löytyä lain vaatimasta työmaapöytäkirjasta.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme