Pääkirjoitus: Vaalitulos jättää pelivaraa tulkinnoille

Tämän talon valtasuhteissa tapahtui huomattavia muutoksia, joiden merkitys nähdään tulevan neljän vuoden aikana. Tommi Berg

Kaleidoskooppi, joka näyttää hyvin erilaiselta eri katselukulmista. Liukas saippuapala, josta on vaikea saada kunnon otetta.

Pari kulunutta kielikuvaa kiteyttää hyvin Lahden kuntavaalien tuloksen, joka on kaikkea muuta kuin yksiselitteisesti tulkittavissa.

Kiistaton fakta on, että valtuuston voimasuhteet menivät merkittävällä tavalla uusiksi ja tuloksessa piilee yksiselitteisen kriittinen viesti nykyiselle valtuustolle.

Viesti on helppo ymmärtää palaamalla neljän vuoden takaisiin tunnelmiin, jolloin Lahdessa puhuttiin punavihreän enemmistön syntymisestä valtuustoon. Demarit, vihreät ja vasemmistoliitto saivat tuolloin yhteensä 30 valtuustopaikkaa eli laskennallisesti yhden paikan turvin enemmistön.

Nyt tämä enemmistöblokki menettää yhteensä kuusi valtuustopaikkaa ja joutuu tulevalla kaudella vähemmistöön. Se tapahtui käytännössä siten, että kyseiset puolueet menettivät kaikkiaan noin 7 000 ääntä verrattuna neljän vuoden takaiseen tulokseen.

Arvailujen varaan jää, mikä vaikutus tuollaiseen kannatuksen sulamiseen oli valtakunnanpolitiikalla, mikä paikallisilla kysymyksillä. Selvää joka tapauksessa on, että valtuuston painopiste heilahti nyt oikealle.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Vaikka kokoomus otti torjuntavoiton ja paransi suhteellista valta-asemaansa, sekin sai yli 1 500 ääntä vähemmän kuin neljä vuotta sitten. Kaupungin perinteiset valtapuolueet ottivat osumaa ideologisesta suuntauksesta riippumatta.

Tulosta kannattaakin tarkastella perinteisen vasemmisto–oikeisto-jaottelun sijaan myös toisenlaisesta vinkkelistä. Näissä vaaleissa oli vastakkain kaksi erilaista koulukuntaa, joiden edustajia saattaa istua saman valtuustoryhmän sisälläkin.

Yhtä koulukuntaa edistävät he, jotka yleensä tukevat kaikenlaisia kaupungin kehittämishankkeita ja ovat valmiita käyttämään rahaa monenlaisiin ei-pakollisiin menoihin kaupungin elinvoiman ja kasvunäkymien nimissä. Tyypillinen esimerkki tästä ajattelusta on käynnissä oleva ympäristöpääkaupunkivuosi monine hankkeineen.

Päinvastaista ajattelua edustavat päättäjät haluavat kaupungin keskittyvän entistä tiukemmin perustoimintoihinsa ja karsivan kaikenlaisia ylimääräisiä menoeriään. Silloin hampaissa ovat usein esimerkiksi ympäristöpääkaupunkihankkeen kuviot tai iso keskustan liikennesuunnitelma, kuten vaalikampanjan aikana näimme.

Kaupungin niin sanottua virallista linjaa ja kehittämissuunnitelmia kyseenalaistettiin kaikkein yksiselitteisimmin perussuomalaisten ja Pro Lahden ehdokkaiden suunnalta. Vaikka kyseessä on kaksi erillistä ja itsenäisesti toimivaa ryhmää, niiden linjaukset ovat tällaisissa asioissa merkittäviltä osin samankaltaiset, kuten esimerkiksi vaalikonevastauksista ilmenee.

Kuinka ollakaan, juuri nämä kriittisimmät ryhmät kirjasivat näissä vaaleissa isoimmat voitot. Perussuomalaiset tuplasi paikkamääränsä viidestä kymmeneen. Pro Lahden suhteellinen kasvu oli vielä kovempaa, kun sen paikkamäärä nousi kahdesta viiteen. Jälkimmäinen tulos on erityisen kova ja poikkeuksellinen temppu Lahden kokoisessa kaupungissa ilman virallisen puoluekoneiston taustatukea ja rahoitusta.

Perussuomalaisten ja Pro Lahden muodostama kuvitteellinen ”kriittinen blokki” saikin yhteensä lähes 6 000 ääntä enemmän kuin neljä vuotta sitten. Tuossakin luvussa piilee myös selväsanainen viesti.

Kriitikoiden saama äänivyöry ei kuitenkaan ole ihan koko totuus. Perussuomalaisten ja Pro Lahden edustajilla on valtuustossa yhteensä 15 paikkaa, noin neljännes kaikista paikoista. Se ei vielä yksinään riitä isoihin muutoksiin.

Hyvästä esimerkistä käy keskustan liikennesuunnitelma Liisu, joka oli näiden vaalien yksi iso puheenaihe. Pikaisen ensiarvion perusteella vaikuttaa siltä, että valtasuhteiden muutoksista huolimatta Liisu ei mene nurin tulevalla valtuustokaudella, koska uudessa valtuustossa on edelleen enemmistö sen kannattajilla.

Perussuomalaiset ja Pro Lahden edustajat saavat Liisua vastustaessaan kyllä tukea muistakin valtuustoryhmistä yksittäisiltä valtuutetuilta, mutta eivät riittävästi saadakseen kasaan vaadittavan 30 valtuutetun enemmistön. Laskelman keikahtaminen toiseen suuntaan vaatisi käytännössä sitä, että osa Liisun puolesta jo tällä kaudella äänestäneistä muuttaisi kantaansa. Tuollaisia keikahduksia saatetaan nähdä ennen vaaleja, kuten pormestarimallin kanssa kävi, mutta harvemmin vaalien jälkeen.

Liisu-esimerkki havainnollistaa sitä, että isoista ja merkittävistä voimasuhteiden muutoksista huolimatta nämä vaalit eivät sittenkään olleet sellainen poliittinen maanjäristys tai tsunami kuin monissa spekulaatioissa oli toivottu tai pelätty.

Tuloksesta voidaankin esittää älyllisesti rehellisellä tavalla hyvin erilaisia tulkintoja. Kyllä, äänestäjät esittivät selväsanaisen vastalauseensa. Kyllä, valtuuston enemmistö jäi edelleen pikemminkin jatkuvuuden edustajille kuin kaiken nykymenon uusiksi räjäyttäville uudistajille.

Näinä päivinä kuulette puhujasta riippuen yleensä jomman kumman noista tulkinnoista, mutta ette välttämättä molempia yhtä aikaa.

Tuloksen epämääräisyys tarkoittaa sitä, että käytännön päätöksenteon alkaessa mikään puolue tai parin puolueen blokki ei pysty yksinään sanelemaan lahtelaisen politiikan suuntaa. Tarvitaan entistä enemmän kompromisseja ja yhteistyötä, jota peräänkuulutettiinkin heti vaalivalvojaisiltana yli puolue- ja ryhmärajojen. Sanat punnitaan ensimmäisen kerran jo lähiviikkoina, kun keskustelut ensi kauden luottamuspaikoista pyörähtävät käyntiin.

Kommentoi