Arvio: Vain Jouluelämää tarkastelee jouluhumua vinosta vinkkelistä

Musiikkiteatteri NYT:n kokoonpanossa on Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalta valmistuneita näyttelijöitä. Tuoreimmassa tuotannossaan he ovat ovat joulutunnelmissa. Kuva: Mirja Hussain

Meitä aitoja Musiikkiteatteri NYT:n fanittajia oli kokoontunut tuvan täydellä nauttimaan näiden lahjakkaiden, Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalta valmistuneiden nuorten pirteästä ja omaperäisestä joulurevityksestä. He jättivät huikean korvamerkinnän jo viime vuonna Photo Sapiens esityksen omaperäisillä tulkinnoillaan, joten odotusarvot olivat nytkin tapissa. Eikä suotta! Herkän rienaava musiikkitykitys, rypisti totuttuja joulusymboleita uuteen muotoon naurutakuulla!

Estoton, rohkea esitys ja erilaisuuden näkökulman korostaminen olivat olleet nyt työryhmän painopiste.

Joulu on juuri se harmoniajuhla, jonka viettoon liittyviä luutuneita asenteita onkin syytä hiukan ravistella. Silloin, kun se tehdään verrattoman taitavasti tuttujen joululaulujen uusilla sanoituksilla ja sovituksilla, se puraisee mukavasti marraskuun pimeyden keskellä ja loistaakin, kuten Petteri Punakuonon nenä pimeydessä valaisten ja erilaisuuden sietokykyä nostaen!

- - -

Joulu on juuri se harmoniajuhla, jonka viettoon liittyviä luutuneita asenteita onkin syytä hiukan ravistella.

Saimme nauttia upean musiikillisen joulucocktailin, jonka tarjoilivat meille todella motivoituneet nuoret musiikkiteatterin osaajat ja tekijät.

Ohjaus oli kai yhteistyötä, koska käsiohjelmassa ei ketään nostettu tai erikseen mainittu tekijäksi. Silti kokonaisuus oli harvinaisen mietitty ja harkittu ja avasi sfäärejä suuntaan, jos toiseenkin. Jouluun liittyviä asioita tarkasteltiin ”väärästä vinkkelistä” uusien piilolasien avulla. Näppärä keino!

Esityksen vahva lataus ja tuoreus kuitenkin säilyi koko ajan, sillä loistava ryhmädynamiikka oli jo alusta asti olemassa. Anni Kajos joulumuorina oli seksikäs coca colalle addiktoitunut ”narkkari”, joka keikisteli loistavasti englantia vääntävänä bisnesladyna.

- - -

Joulupukin syntytarina oli nappi oivallus. Kun hän lauloi vielä kuin enkeli, aukeaa revyyura taatusti. Koko punainen asu oli valttia.

Petri Knuuttila Tavis-Jeesuksena oli myös esityksen tärkeä; kantava voima. Karismaa oli omasta takaa ja hiottua ja sisäistettyä tekemistä, oli ilo seurata. Laulut hän tulkitsi verevästi. Suhteet ”iskään” olivat esityksen suola ja pippuri. Napakka veto!

Panu Kangas kirkasotsaisena Petterinä oli todella tyylitelty visio. Hänen jumppaava nelijalkaisensa oli terveen itsetunnon esimerkki ja samalla elämän ja kuoleman merkitystä pohtiva yksilö. Lauluihin lataus lienee haettukin kuntopolulta? Siistiä!

Linda Hämäläinen joulukoristeena oli herkän tunnelmoiva surija-iloitsija, joka toi esitykseen hienon arkisen näkökulman ja sai mietteet pienen ihmisen puolelle. Laulutulkinnat vakuuttivat!

- - -

Todellinen pieni joulukakusta haukkaaja oli nyt kinkku tai paremmin sika, Sini Koivunen. Hänen dramaattinen hahmonsa oli karikatyyri parhaasta päästä. Hän löytyi milloin uunista paistopaperi päässä, milloin uhrautumassa joulun puolesta.

Vapautta haettiin ja etsittiin. Löytyikö se, sen päättävät viime kädessä esityksen katsojat!

Matti Hussi soitti kuin Olli Mustonen, Tiina Hauta-ahon ja Jouni Nykoppin valusuunnittelu toimi! Näistä nuorista kuulemme vielä aivan varmasti!

Juhani Melanen

Jaa artikkeli

Suosittelemme