Arvio: Värikkäät on elämys perheen pienimmille

Leena Keizer, Nestori Hellgren ja Jori Lahtinen esittävät päävärejä.

Tero Porali on löytänyt Sammonkadulta uuden kodin lastenteatterille. Tämä on pieni kulttuuriteko, sillä juuri vauvaikäisestä ja esikoululaisistahan teatterikasvatuksen täytyy lähteäkin.

Värikkäät-näytelmä vastaa loistavasti tähän haasteeseen. Kahden vuoden suositusikä on vain nimellinen, sillä ”lauteilla” istuivat ensi-illassa niin nuoret äidit kuin varttuneemmatkin tuijottajat. Eikä suotta! Ilman puhetta tähän lasten pantomiimiin oli ladattu runsaasti musiikillisia virikkeitä, joilla intiimiin tilaan saatiin luotua tuttuja tunnelmia ja mielikuvitusarvoituksia.

Lapsilla on uskomaton mielikuvitus, ja sen varaan Porali on luonut suurieleisiä ja arvattavia, hauskoja tilanteita, joita esityksessä voi arvuutella ja pähkäillä. Itse asiassa, niin pitääkin tehdä. Se on jopa pieni vaatimus.

Porali on itse säveltänyt esitykseen leikkisän äänimaiseman, jossa kolmen värin hassuttelu mahdollistuu vaivattomasti ja hauskasti.

Oiva esimerkki toisenlaisesta teatterista, jossa ei tarvita puhetta.

Leena Keizer (keltainen), Jori Lahtinen (sininen) ja Nestori Hellgren (punainen) heittäytyvät vahvasti erilaisiin tilanteisiin ja luovat näyttämölle pirteitä tuokiokuvia erilaisista tapahtumista, kuten ilmapatjan pumppaus, vatsan kouristus, leipominen ja taikalaatikon ihmettely.

Esityksessä ei noudateta mitään tarkkaa käsikirjoitusta, joka ei mielestäni haittaa lainkaan tilanteiden hahmottamista ja tajuamista. Mieleen jäävällä ”iskunapsuttelulla” saadaan luotua rytmikäs toisto, jonka avulla siirrot toisiin tapahtumiin helpottuvat ja myös erottuvat.

Värikkäät on oiva esimerkki toisenlaisesta teatterista, jossa ei tarvita puhetta, vaan jokainen pieni katsoja voi itse tuottaa itselleen juuri sellaisia mielikuvia, joita syntyy, kun leikitään pelkästään esittäjien kehon kielellä, valoilla, väreillä ja iloisella tanssahtelulla. Se on mutkatonta menoa, eleiden ehdoilla ja hienojen näyttelijöiden heittäytymistä jokaiseen tilanteeseen täysillä.

Ja mikä tärkeintä, esitys on juuri sopivan pitkä, jotta perheen pienimmätkin jaksavat pysyä hereillä koko esityksen ajan. Mukava pieni Superin lapsiteatterin puraisu syksyn ruskaan. Suosittelen aamuesityksiä kotiäideille!

Juhani Melanen

Jaa artikkeli

Suosittelemme