Uppo-Nallessa oli virtaa

Lahden kesänäyttämö ilahdutti riemukkaalla ja salaviisaalla esityksellään meidät lapset ja lapsenmieliset taas kerran. Se on virkistävä ja viihdyttävä musiikkipläjäys, jossa Elina Karjalaisen runot saivat arvoisensa syvän ja jazzpitoisen kuorrutuksen Vega Välitalon upeilla sävellyksillä ja taidokkailla sovituksilla. Se oli herkullisen tunnepitoista menoa, jossa oli tarjolla makupaloja niin aikuisille kuin lapsillekin. Tätä kaikkea avusti taidokas orkesteri, joka veti välillä rooleja saumattomasti muiden näyttelijä-laulajien kanssa.

---

Kohtaukset oli rakennettu taidokkaasti ja roolit miehitetty oikein. Kuinka vanhoille esitys oli sitten oikein tarkoitettu? Karjalaisen runosanomien syvällisyys ei varmasti aukea alle 9-vuotiaalle, mutta so what! Tärkeintä oli se tunnelma, joka tässä esityksessä välittyi meille katsomossa upeasti. Asian voisi ilmaista ystävyyden kohtaamisen välittymisenä ja toveruuden tärkeytenä meidän kunkin ainutlaatuisessa elämässä. Siitähän tässä elämäksi kutsutussa ”näytelmässä” on kyse. Nyt tämä ilosanoma välittyi kivasti meille katsojille!

Ohjaajaa Sanna Heiskanen hallitsi ryhmänsä mukavasti ja hänen kädenjälkensä näkyi ennen muuta maukkaana kokonaisilmeen hahmottamisena ja soljuvana lauluesitysten kimarana. Hän sai upeaa tukea oivallisilta esityksen koreografeilta Sofia Viljaselta, Miro Puraselta ja Laura Pasaselta. He saivat Pikkuteatterin pieneen tilaan liikkeen lumoa.

Herkullisen tunnepitoista menoa, jossa oli tarjolla makupaloja niin aikuisille kuin lapsillekin.

---

Saga Söderström oli Uppo-Nallena paitsi lutunen mussukka, myös taitava tunnelmien tulkki, joka osasi myös laulaa hellyttävästi. Hän käsitteli myös käyrätorvea ja trumpettia taiten.

Saimi Kahri Reettana, hänen kaverinaan, oli reipas ja ennakkoluuloton sydänystävä, jonka kanssa pakollinen riitakin hoitui vaivattomasti. Selkeää tilannetajua.

Esityksen taitavimman roolin piirtää nyt laulava lintukoira Siiri Partanen, jonka sulava liikehdintä ja laulutaito vakuuttivat meidät kaikki. Hän hivenen jopa sieppaa muilta, kokonaisuuden häiriytymättä. Tosi cool veto.

Äiti Sofia Keto-Tokoi oli turvallinen äiti, joka piti ystävät hyppysissään rennolla otteella.

Tarkkaa työtä tekivät myös Johannes Haahti, Veera Tapaninen, Sofia Viljanen, Miro Puranen, Luukas Viskari, Emma Vähätalo, Roosa Silaste, Ilona Viitala, Natalia Hussi, Matleena Käppi, Gabriel Korhonen, Casper Lidsle ja Tuomas Hovi.

Toinen puoliaika oli selvästi dynaamisempi, mutta mihin jäi hyvän ja pahan välinen taistelu? Joskus mentiin liian tasaisella tempolla ja lapsinäytelmille tärkeä draaman kaari jäi osittain tavoittamatta. Mutta kelpo suoritus kaikkiaan.

---

Mitä olisivat arviot Uppo-Nallesta ilman lapsikatsojan näkökulmaa. Tavoitimme teatterin lämpiöstä reippaan Aamu Löytyn, joka kommentoi Uppo-Nallea seuraavasti:

- Aika kiva esitys ja mukavia hahmoja. Kivin oli lintukoira. Laulut oli kanssa kivoja. Tuun toisteki!

Näin oli nähtävä!

Juhani Melanen

Jaa artikkeli

Suosittelemme