Arvio: Arjen sankaruudesta ei löytynyt draaman kaarta

Eila-näytelmä pohjautuu tositapahtumiin. Nimiroolissa Tiitu Lind (vas.), Karitana Laura Virta-Sipi ja rouva Pylkkäsenä ja Eila Lindberg.

Suomessa arvioidaan olevan noin 800 erilaista teatteriryhmää, joissa on mukana arviolta 20 000 harrastajaa.

Maaseudulla erilaiset nuorisoryhmät tuovat sivistystä arjen yksitoikkoisuuteen ja sellaista paikkakuntaa, jossa ei olisi omaa kesäteatteria, on vaikea löytää.

Tähän rakoon heittää haavinsa myös ohjaaja Jorma Kakko. Lahden Harrastajateatterissa nähtävä Eila-näytelmä on valintana varsin ajankohtainen, sillä laittomia irtisanomisia tehdään tänäänkin. Näytelmä perustuu Tove Idströmin vuonna 2003 valmistuneen elokuvakäsikirjoitukseen.

- - -

Enemmän vaan uskallusta peliin ja rummut soimaan.

Eilan tarina on siis tapahtunut tosiasia, jossa joukko siivoojia irtisanottiin yhtiöittämisen seurauksena. Valtio joutui siis maksumieheksi, koska samat työntekijät olisi otettu takaisin töihin huonommilla ehdoilla, ja töitä olisi ollut osoittaa ja tarjolla.

Tarinan päähenkilö Eila Salonen joutuu erittäin vaikeaan, dramaattiseen tilanteeseen, kun hänet leimataan työpaikalla rikkuriksi. Eila (Tiitu Lind) on juuri sellainen arjen sankari, joka haluisi auttaa kaikkia, elättää perheensä, pitää hyvät välit poikaansa, joka on ollut vankilassa ja kiitokseksi majapaikasta vielä pahoinpitelee äitiään sekä majoittaa muusikkopoikaystäväänsä.

Tässä olisi ollut ohjaaja Jorma Kakolle valmis pitopöytä, josta rakentaa näytelmästä dynaamisempi ja räiskyvämpi kokonaisuus. Nyt Kakko puristaa aihetta liian lattealla pensselillä ja rakentaa näytelmän erilaisista tuokiokuvista ja kohtauksista. Hän ei tavallaan uskalla avata näytelmän kipeitä haavoja auki, vaan tyytyy antamaan vain ensiapua. Tämä näytelmä olisi vaatinut rohkeutta "sanoa ruma sana niin ku se on"!

- - -

Esityksessä oli toki hyviäkin elementtejä, kuten osuva musiikki ja harjoilla tehdyt vahvat ja osoittelevat tanssikohtaukset. Kakko päästää nyt näyttelijänsä ikään kuin liian helpolla; tasaisesta ravista ei lähde kiitolaukka. Pienen ihmisen osasta olisi voinut rakentaa suurempaa, mutta niillä mentiin ja katsottiin, mihin se riittää.

Eilan tarina olisi tarvinnut tiivistämistä ja iskukestävyyttä. Harrastajat ovat harrastajia.

Hyvästä ideasta ei nyt kasvanut ehjää kokonaisuutta, vaan se jäi liian valjuksi ja värittömäksi.

Sanalla sanoen: dramaturgin puute. Sanottavaahan olisi ollut tynnyrikaupalla, jos jo käsikirjoitukseen olisi saatu terävämpi ote.

Silti kiitos kaikille Eilan näyttelijöille. Turhaan lavalla eivät olleet juristina Laura Virta-Sipi, Eila Lindberg rouva Pylkkäsenä ja siivoojana, Nanna Lyytinen siivoojana, Laura Heikinheimo siivouspäällikkönä, itse ohjaaja Jorma Kakko Eilan muusikkoystävänä, Piia Penkari, Marja Savioja ja Tuulikki Kakko siivojina.

Näyttääkin vahvasti siltä, että Lahden harrastajateatteri onkin eräänlainen Kakkojen puuhastelun kohde!

Enemmän vaan uskallusta peliin ja rummut soimaan.

Juhani Melanen

Jaa artikkeli

Suosittelemme