Arja Hormia kirjoittaa ainoan lapsen satuja aikuisille

Novellikokoelman Gluk-Luu ja muita tarinoita julkaissut Arja Hormia siirsi ihmisen mielen tuntemuksensa novellikirjaksi. Hän tykkää yhä kirjoittaa tekstejä paperiseen vihkoon. – Se kulkee aina matkassa, ja se toimii aina. Aivotkin työskentelevät silloin eri tavalla kuin tietokoneella. Kuva: Aatu Raninen

Miten syntyy hyvä novelli?

Marraskuussa esikoisteoksensa, novellikokoelman Gluk-Luu ja muita tarinoita julkaissut Arja Hormia tuumii, että tyhjään paperiin tuijottamalla se ei ainakaan häneltä luonnistu. Useimmiten idea syntyy jostakin merkittävästä kokemuksesta tai kohtaamisesta.

- Matkustaminen on ollut minulle kirjoittamisen kannalta hirveän tärkeää. Hyvän oppaan kanssa kaukomailla kierrellessä avautuu aivan uusi maailma ja pääsee kokemaan voimakkaita elämyksiä, Hormia kertoo.

Esimerkkinä hän mainitsee Kambodzassa ohikiitäneen hetken, josta syntyi yksi kirjan kahdestatoista novellista.

Minulle on aika luontaista luoda mielikuvituksellinen maailma, johon tapahtumat sijoittuvat.

- Kävelin bussipysäkille pienessä kylässä, oli usvainen aamu. Edelläni käveli pieni poika, ehkä 8-9-vuotias, jolla oli oikeassa kainalossaan valtava kana. Siis kana! Katselin sitä silmät suurina, se oli jotenkin hämmentävä mutta ihana näky, Hormia muistaa.¨

- - -

Syntyjään helsinkiläinen ja vuonna 2002 Lahteen muuttanut Hormia alkoi kirjoittaa novelleja kymmenisen vuotta sitten. Se ensimmäinen syntyi Thaimaassa. Gluk-Luu ja muita tarinoita -kokoelman novelleista puolet sijoittuu ulkomaille ja puolet Suomeen.

- Mielikuvitukseni kukkii parhaiten jossain kauempana, ei lähiympäristössä, Hormia pohtii.

Novellejaan Hormia luonnehtii eräänlaisiksi aikuisten saduiksi.

- Lapsille ne eivät varmastikaan avaudu, mutta alle kaksikymppinen saattaisi jo kiinnostua.

Tarinat käsittelevät toisaalta yksinäisyyttä ja toisaalta ystävyyttä. Kantavana teemana on satumainen kohtaaminen, josta tulee elämän käännekohta, ja jotakin muuttuu pysyvästi.

- Minulle on aika luontaista luoda mielikuvituksellinen maailma, johon tapahtumat sijoittuvat. Itsekin nautin lukea tarinoita, joissa on jotakin vähän maagista, selittämätöntäkin, myös elokuvista ja kirjoista inspiraationsa ammentava Hormia kertoo.

- On kiehtovaa ajatella kuinka vajavaiset meidän aistimme ovatkaan. Esimerkiksi eläimiin verrattuna nenämme, silmämme ja korvamme ovat aivan turhakkeita, mutta onneksi meillä ovat sentään aivot ja mielikuvitus.

- - -

Rohkea seikkailu on Hormialle luontaista kuitenkin vain mielikuvitusmaailmassa.

- Olen aina ollut sellainen syvällinen pohtija ja mietiskelijä. Nuorena olin hyvin arka, sellaiseksi minun sukupolveni kasvatettiin.

Perheensä ainoa lapsi kertookin viettäneensä nuoruudessaan paljon aikaa omissa oloissaan ja syventyneenä kirjoihin, joita hän kantoi kirjastosta ”jenkkikassin täydeltä”.

- Taisin lukea lähes kaikki mahdolliset satukirjat ja seikkailukirjat. Lisäksi kirjoitin jo nuorena satuja ja runoja, mutta pidemmät tekstit alkoivat luonnistua vasta paljon myöhemmin.

Myöhemmin hän päätyi tekemään aivojen ja mielenmaiseman parissa myös työuransa psykiatrisena sairaanhoitajana.

- Se oli minulle melko selvä valinta. En ole kovin käytännöllinen ihminen, vaan halusin käsitellä nimenomaan ihmisen mieltä.

- - -

Esikoisteoksensa Hormia kertoo olleen opettavainen kokemus. Kirjasta saadut positiiviset palautteet rohkaisevat, ja kritiikki opettaa.

- Olen itse suurin kriitikkoni, kun luen tekstejäni, mutta kirjoittamisen rikkaus on se, kuinka erilaisia novelleja ihmiset pitävät kirjan parhaana. Moni lukija on pitänyt kielenkäyttöäni kauniina ja täsmällisenä.

Esimerkiksi kielioppi on vuosikymmenten saatossa muuttunut Hormian mielestä vapaampaan suuntaan.

- Pilkkusäännöt ovat väljempiä, mikä on hyvä asia, kun saa käyttää omaa harkintaa.

Jossain määrin kieliopin voikin nähdä oman aikansa kuvana.

- Nykyajan nuoret kasvavat rohkeammiksi ja avoimemmiksi kuin oma sukupolveni. Toivon vain, ettei älylaitteiden tuijottaminen turruta ihmistä liiaksi, vaan että mielikuvitukselle jäisi sijaa. Usein se virkistävin kokemus olisi lähteä vaikkapa soutelemaan tai metsään seikkailemaan!

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli