Arvio: Svengaava ja erilaisuuden hyväksyvä Töpöhäntä kolahti

Kissajengi lukee Uutta Lahtea.

Hyvää lasten näytelmää on Lahdessa odotettukin kuin neljättä hyppyrimäkeä Urheilukeskukseen. Näytti jo siltä, että lapsiteatteriin ei täällä panostettu, mutta tilanne korjautui hetkessä, sillä Vanhan Jukon Töpöhäntä oli todellinen napakymppi ja hyvän lapsiteatterin näyteikkuna muillekin näyttämöille.

Se oli riemastuttava, ajankohtainen ja hyviä arvoja korostava lahtelainen tuore viritys ja loistava oivallus yhteistyön hedelmällisyydestä Lahden kansanopiston näyttelijäopiskelijoiden ja teatteri Vanhan Jukon välillä.

Ohjaaja Suvi Halinen ja esityksen dramatisoija Kari Suvalo olivat luoneet Gösta Knutssonin vanhasta Pekka Töpöhännästä raikkaan Lahteen sijoittuvan ajankohtaisen version, jossa räppi soi ja Lahti kylpee graffiiteissa, kun kissat ovat vallanneet Lahden kadut.

Kiusaaminen ja erilaisuuden hyväksyminen on jokaisen yhteisön koetinkivi. Niin se on myös kissajengissä, jossa valtaa pitää epäreilu ja kateellinen Monni (Markus Karekallas; ainoa jukolainen) ja häntä liehakoivat tyhmät Pilli (Ville Hilska) ja Pulla (Maija Hartikainen). He ovat päättäneet antaa Pekalle opetuksen yrittämällä alistaa ja kyykyttää Pekkaa kaikin mahdollisin tavoin joka tilanteessa.

Nyt lahtelaisten alaluokan opettajien kannattaa viedä luokkansa tähän riemukkaaseen koko perheen lahtelaisjuhlaan.

- - -

Hännättömän kissan saapumisesta Lahteen luetaan tietysti kissajengin omasta tiedotuslehdestä Uudesta Lahdesta. Pekan nöyryytysyritys aloitetaan järjestämällä ensin epärehellinen tietokilpailu, jossa Pekalle on laadittu liian vaikeat kysymykset ja muille osanottajille on annettu oikeat vastaukset jo etukäteen. Mutta yritys epäonnistuu, kun Ristinkirkontornin Vanha-Maija (Riikka Koskinen) huomaa Monnin juonen ja korjaa vääryyden.

Monni yrittää joulupukin ja arpajaisten avulla viedä muiden kissojen rahat, mutta sekin kilpistyy vain yritykseksi, kun Pekka itse huomaa ennustajat Pilliksi ja Pullaksi ja joulupukin Monniksi. Pekka on rusetteineen ensin Anttilanmäen Ullan (Mari Hirvi) ihastus, mutta tämä löytää Helsingistä uuden komistuksen Pitkä-Paavon (Julius Leppänen), joka puolestaan on ihastunut Maija Maitopartaan (Minne Mäki).

Ilmassa on aitoa aikuisille tarkoitettua mustasukkaisuusdraamaa, kun Pekka lähtee Helsinkiin tapaamaan Inkeri-tätiään ja etsimään tyttöjä. Kommelluksien kautta Pekka ihastuu Maija Maitopartaan. Viekas Monni tajuaa hetkensä tuleen ja sulkee Maijan säkkiin ja aikoo lähettää Afrikkaan satamasta. Hän syyttää Pekkaa vakoojaksi ja hänet suljetaan putkaan. Pekka on kuitenkin auttanut lihavan Trissen (Sami Harjula) ahtaasta loukosta ja tämä tuntee Monnin entuudestaan ja arvaa kieroilun ja puuttuu siihen.

Pekka selviää tästäkin ja vetää lopuksi tyylikkäät räpit.

- - -

Kerroin juonen osittain siksi, että aivan nuorimmat 3-5-vuotiaat eivät tajua aivan kaikkia oivan näytelmän vaikeita kommervenkkeja, joten aikuisten kannatta jo etukäteen kertoa tapahtumista helpottaakseen lastensa katsomiskokemusta.

Monissa osissa on myös kaksoismiehitys, joka taas mahdollistaa kaikille Kansanopistolaisille roolin. Näytelmässä oli ytyä ja tsemppiä! Siinä oli tilannekomiikkaa ja juonen käänteitä ja mikä upeinta aivan loistavia sisäistettyjä näyttelijäsuorituksia ja oman roolikissan hahmon omaksumista.

Erityisesti jäi nyt mieleen Vippe Villakoiran ja Pitkä-Paavon roolin vetänyt Julius Leppänen, joka tyylitteli roolinsa pelkurina ja arroganttina Mikko Laine Pekkana oli rehellisyyden ja vilpittömyyden esikuva. Myös hyvin persoonalliset työt vetivät Metsäkulman Murre (Joonatan Perälä); Tusse Patukka (Eero Leichner), Trisse (Sami Harjula) sekä kissasöpöliinit Mari Hirvi ja Minne Mäki.

Nyt lahtelaisten alaluokan opettajien kannattaa viedä luokkansa tähän riemukkaaseen koko perheen lahtelaisjuhlaan.

Juhani Melanen

Jaa artikkeli

Suosittelemme