Kolumni: Lahtelainen juniorituotanto on pelkkä vitsi

Tampereen Tapparaan siirtynyt ja Florida Panthersin kesällä varaama Sebastian Repo (#92) on lahtelaisen jääkiekon harvoja nuoria timantteja. Huippupelaajien tuotanto on tyrehtynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kuva: Sami Kuusivirta

Voiko tästä puhua julkisesti? Siinä se nyt joka tapauksessa on. Viesti, jonka myös taitovalmentaja Ross Lambert sanoisi suoraan, ellei pelkona olisi, että totuus aiheuttaa enemmän kaaosta kuin kehitystä. Hän käytti sanaa ”surullinen” kuvatessaan viime vuosien toimintaa.

Veikkaanpa, että moni muukin asianosainen on muotoillut asian lausunnoissaan huomattavasti diplomaattisemmin.

Minut voi viestintuojana ampua, kun totean, että lahtelaisen jääkiekon juniorituotanto on pelkkä vitsi.

- - -

Siitä on kymmenen vuotta kun ikäluokkien 1986-88 parhaimmisto ponnahti liigakehiin. Mitä on tapahtunut sen jälkeen? Junioripolun tehtävä on yksiselitteisesti kasvattaa mahdollisimman paljon ja hyviä pelaajia Pelicansin edustusjoukkueeseen. Montako uutta lahtelaista on noussut miesten maajoukkueeseen, montako on varattu ja päässyt NHL:ään?

Yksi Sebastian Repo on hyvin, hyvin laiha saalis ja poikkeama harmaassa massassa.

Samaan aikaan Jyväskylästä on pelkästään puolustajia noussut NHL-tasolle Olli Määttä, Sami Vatanen ja Julius Honka. Neljäntenä Sami Niku kolkuttelee ovia. Porista hyökkääjät Joel Armia, Jesse Joensuu, Erik Haula, Sakari Saminen ja Juho Lammikko, ja ykköskierroksen NHL-varausta odotetaan Jesperi Kotkaniemestä.

Viimeisin aikuisten arvokisoissa pelannut lahtelainen kenttäpelaaja oli 77-ikäluokan Toni Lydman vuonna 2009.

- - -

Lahdessa ei uskalla edes uneksia NHL-pelaajista, hyvä kun Liigan ykköskentällisen miehistä. Ammattilaisjoukkueessa ei jaella vapaalippuja syntymäpaikan mukaan, vaan tarvittaisiin suoritusvalmiita liigapelaajia, joista parhaille Pelicans on vain välietappi matkalla kovempiin sarjoihin. Jotain voidaan paikata haalimalla junioreita muualta, mutta miksi päijäthämäläiset pelaajat eivät kehity?

Vastuu asiasta on sekä juniorityön johtajilla että käytännön tekijöillä, jotka saavat harvoin kiitosta, mutta mistä kiitosta pitäisi jakaa? Siitäkö, että on osallistuttu ja noudatettu Kaikki pelaa -periaatetta? Ross Lambertin mukaan lahtelaiset juniorit harjoittelevat paljon, mutta huonolaatuisesti. Sisältöosaamisessa vaikuttaa olevan isoja puutteita.

Kyse ei ole siitä, että Lambert olisi kaikkitietävä guru. Pitkässä juoksussa peli ja tulokset kyllä näyttävät totuuden, ja saman kokoisiin kaupunkeihin verrattuna se totuus on häpeällisen huono. Sillä ei ole mitään tekemistä kansainvälisen huipputason kanssa.

Kehittyikö Repo järjestelmän ansiosta, vai siitä huolimatta?

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme