Kolumni: Mäkihypyn slangi

Lahen betonissa hyvä säärikulma voi johtaa nappeihin, mutta solisluukeliä ja hypyn puhkimenoa on varottava. Kuva: Sami Lettojärvi

Jos jotain on Lahti, niin mäkihypyn kaupunki. Erektiiviset tornit, rohkeat ilmalennot, julmat kaatumiset - lahtelaista!

Kauden alkaessa verestämme mäkihypyn slangisanastoa. Asiantuntijaksi sain Ari Saukon. Ari valmensi aikanaan Janne Ahosen huippusaavutuksiin. Suhde oli samanlainen kuin keihäsvalmentaja Hannu Kankaalla ja Tero Pitkämäellä: maailmanluokkaa.

Pidän Aria Suomen lahjakkaimpana mäkivalmentajana. Nykyään hän treenaa junnuja, joiden menestys on ollut erinomainen. Lisäksi olen onnitellut häntä, ettei ole nainen etunimenään Anu.

Betoni - Lahden suurmäki. Kannattaa mennä hyppytornien juurelle ja ihailla kaikkien kolmen mäen osin kubistista arkkitehtuuria. Teräs ja betoni kohtaavat eri kulmissa. Suurmäki taisi olla maamme ensimmäinen liukuvalutekniikalla toteutettu rakennus. Lahtelaista suuruudenhulluutta kuvaa, että se on metrin ylempänä kuin Helsingin Olympiastadionin torni.

Sääri ei saisi liikkua hyppypöydän alustalla ponnistettaessa.

HS - Hill Size eli mäen koko. Jokaiseen mäkeen on määritetelty oma koko. Se taas lasketaan hyppyrin alastulorinteen kaarteen asteluvusta. Tarkempaa tietoa voi kysyä lahtelaiselta Eero Kuusiselta, joka pitää asiasta noin kahden tunnin vähimmäisesityksen.

Hyppy menee puhki - Hyppääjä läpäisee ylävartalollaan ilmapatjan, joka voisi kannattaa hänet pitkälle. Puhkaisussa myös sukset lähtevät alta ja on kaatumisen mahdollisuus.

K-piste - Kriittinen piste. Sen pisteen saavuttanut hyppääjä saa 60 pituuspistettä. Aikaisemmin oli myös muita pisteitä ja viivoja pituuden silmämääräisen arvioinnin helpottamiseksi. Nykyisin käytetään videomittausta, joka on lisäksi tuomareiden käytössä alastulon tyylipisteitä varten.

Kynttilät - Hyppääjä floppaa koko hypyn eikä edes viitsi tehdä alastuloa. Hän seisoo pystyssä keskeytettyään hypyn. Lahtelainen Toni Nieminen suutuspäissään kehitti tämän tyylin, jota ei voi kenellekään esimerkiksi suositella.

Napit - Täydellinen alastulo kissamaisen pehmeään tyyliin. Lahtelaisista hyppääjistä ehkä Tami Kiuru oli paras. Hän sai Planican hirmuisesta lentomäestä aikanaan 20 pistettä eli kaiken mahdollisen. Alastulo kruunasi hypyn.

Rane - Janne Ahosen lempinimi. Ari Saukon mukaan nimi tuli Kummelin TV-ohjelmasta, jossa oli Mauno Ahonen, myöhemmin Rauno ja Rane. Tätä kun riittävästi toisteltiin, tarttui nimi mäkikotkaan. Ahonen tunnettiin nuorena myös lisänimellä Jenni.

Solisluukeli - Sivutakatuuli, joka on hyppääjälle pahin mahdollinen. Kaatuessa herkimmin menevät solisluut, kuten pyöräilijöillä. Nykyisellä V-tyylillä olkapäitä ei juuri mene sijoiltaan.

Säärikulma - Sääri ei saisi liikkua hyppypöydän alustalla ponnistettaessa. Sen tulisi siis olla vauhtiasennon kulmassa reiteen ponnistuksen alkaessa. Mystisiä juttuja sanoo kolumnisti. Nykyisin ponnausharjoituksia tehdään paljon liikkuvalta laudalta painopisteen säilyttämisen saamiseksi lihasmuistiin.

Telemark - Sääntöjen mukainen alastulo, jossa toinen jalka astutaan eteen. Tuomareilla ei ole aivan yhtenäistä käsitystä, miten pisteitä annetaan. Nykyisin saisi joidenkin arvioiden mukaan myös liu’uttaa jalan toisen eteen.

Ylämäen laskuasento - Useat selostajat esittelevät vuodesta toiseen fysikaalista mahdottomuutta. Ylämäkeen ei voi laskea ja oikein on sanoa vauhtimäki.

Ylävartalon kierto - Kierto tulee ponnistuksesta. Ensin pitää painopisteen nousta ylöspäin pystykiihtyvyyteen, josta jatketaan hypyn liikkeeseen eteenpäin.

Vesa Ruotonen

Jaa artikkeli

Suosittelemme