Kolumni: Paljon onnea vaan, lahtelainen urheilu!

Hiihdon MM-kisat olivat jälleen yksi Lahden tarjoama sukupolvikokemus. Urheilu valtasi ja hurmasi kaupungin. Kuva: Markus Hänninen

En voisi kirjoittaa tätä kolumnia nöyremmin mielin kuin nyt teen. Käsillä on Suomen satavuotisen elon juhla, joka luo samalla kehyksen myös pienemmille paikallisille ilmiöille, kuten lahtelaiselle urheiluelämälle. Lahti kaupunkina on toki oman satajuhlansa täyttänyt jo jokin aikaa sitten, mutta Suomi100 on sittenkin vielä kouriintuntuvampi ja vaikuttavampi merkkipaalu.

Minulla, joka kykeni ainoastaan haaveilemaan huippu-urheilijan urasta, ja josta ei pitänyt urheilutoimittajaa tulla ensinkään, on siis valta ja voima ja kunnia olla juuri tässä hetkessä kirjoittamassa nämä lauseet nykypolville luettavaksi ja jälkipolville tutkittavaksi. Ja sinulla, lukijani, on sama juhlallinen etuoikeus olla tätä hienoa päivää todistamassa.

Yritän olla sen arvoinen.

- - -

Urheilun saralla me olemme saavuttaneet paljon, lahtelaiset. Ja Päijät-Häme ylipäätään. Kaupunkien ja kuntien yhdistäminen ovat nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan, mutta urheilun syli on ollut ja tulee olla avoin rajoista riippumatta. Lahden seutu on ollut aivan ydintä, kun puhutaan erityisesti suomalaisille rakkaasta hiihdosta ja mäkihypystä, eikä sitä perimää voi kukaan pois ottaakaan.

Tänäkin vuonna on hienosti muistettu esimerkiksi Lahden Hiihtoseuran punapaitoja ja Siiri Rantasta. Kun taas Julia Kykkänen ja Ville Larinto ja, voitteko kuvitella, Janne Ahonen lienevät maamme eturivin mäkihyppääjiä alkavallakin talvikaudella.

Mikään toinen tapahtuma ei olisi kyennyt juurevammin esittelemään suomalaista urheilukulttuuria kuin Lahdessa järjestetyt pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat. Ikimuistoisten voittojen ja karvaiden tappioiden lisäksi Lahden kisahistoriaan tiivistyy koko urheilun kaari amatööriydestä ja villapaidoista aina dopingiin ja tieteelliseen kehittelyyn.

Lumella Lahti on Suomen paras. Sen ymmärtäminen ja tunnustaminen kuuluu meille kaikille.

- - -

Jokaista maininnan arvoista nimeä on tässä mahdotonta sanoa, ja onko tarvettakaan. No, satavuotisen Suomen paras jalkapalloilija Jari Litmanen on Salpausselän maasta kasvanut. Häntä suurempaa esimerkkiä yksittäisen ihmisen mahdollisuuksista ja voimasta olisi vaikeaa keksiä. ”Litti” oli parhaimmillaan maailman parhaita koko maapallon suosituimmassa urheilulajissa.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään parhaista, tai menestymisestä. Kyse on myös kuskaavista vanhemmista, osaavista valmentajista ja saapuvasta yleisöstä. Kyse on urheilukaupan myyjistä, toimistolla ahertavista työntekijöistä, harrastejoukkueiden vetäjistä ja raportoivista toimittajista.

Lahti on urheilukaupunki. Lahti on aarreaitta. Lahdessa tehdään ja osataan niin monessa urheilun lajissa ja asiassa, että sen laajuus tavoittaa rinta kaarella juhlapäivän valtavat mittasuhteet. Historia on hyvä tietää, mutta yhtä lailla nykyhetkeen on hyvä tutustua.

Parasta mitä sinä, lukijani, voit lahtelaiselle urheilulle tehdä, on astua sen pariin avoimin mielin ja lajirajat kaataen.

- - -

Mitäpä voisin sitten vaatimattomasti lausua jälkipolville tuleviksi sadaksi vuodeksi?

Toivottavasti ne olisivat edellistään parempia, mutta rima killuu tosi korkealla. Pohdin, että kun yhteiskunta muuttuu kenties nopeammin kuin koskaan, voisi urheilu olla kaiken keskellä se, joka luo pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Haluaisin, että ne seurat jotka ovat olemassa nyt, voisivat hyvin vielä seuraavissa satavuotisjuhlissa. Se ei vaadi riman ylittämistä, pikemminkin sellaista käytännön viisautta ja sivistystä josta Suomi on kuuluisa.

Pitäkäämme huolta lahtelaisesta urheilusta. Kunnioitetaan urheilua, arvostetaan ihmistä, suojellaan luontoa ja noudatetaan moraalia. Pyrkien siihen mitä lahtelainen urheilu on parhaimmillaan ollut, ja välttäen sitä mihin on huonoimmillaan sorruttu.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme