Kolumni: Merkintöjä ruutuvihkon reunassa

Alkusyksy oli Pelicansille juhlaa, mutta viime viikkoina kone on yskinyt. Osatekijöitä paljastuu ylös kirjatuista sivuhuomioista. Kuva: Katja Luoma

Muistiinpanojen reunaan tulee silloin tällöin kirjailtua sekalaisia havaintoja ja irrallisia ajatuksia Pelicansin otteluista. Tässä muutamia poimintoja tämän syksyn ruutuvihkon reunasta.

- - -

”Pitkässä juoksussa ei voittavaa pelaamista”. Näin raapustelin 21.10. JYP-Pelicans-ottelun jälkeen, jonka Pelicans oli voittanut 2-4. JYP vei maalipaikat tasakentällisin 10-3 ja murskasi aloitusvoitot 52-23, mutta Pelicans käytti vähät paikkansa ja sulki muuten hyvin oman maalinedustansa. Seuraavista 10 ottelusta se kuitenkin voitti vain yhden.

- - -

Kousa ja Sulak pelaavat omaa peliään.

”Jänne katkeaa isoon virheeseen”. Tähän lauseeseen tiivistyy se, mitä tapahtuu kun Pelicansin pakonomaista pelin nopeuttamista oikein koetellaan otteluruuhkan rasituksessa. Pelicans saa usein vastustajastaan niskalenkin monta vaihtoa putkeen, ja näyttää vyöryvän vastustamattomasti kohti seuraavan maalin viimeistelyä. Vaan kappas, syystä tai toisesta yksi-kaksi turkoosipaitaa joko lukee harmittoman pelitilanteen väärin tai myöhästyy, ja kohta vastustaja onkin puhkonut koko viisikon ja karannut läpiajoon. Tätä ristiä Pelicans saattaa kantaa katkeraan loppuun asti, ellei peliä tasapainoteta tai pelaajat jotenkin nouse herpaantumattoman pelaamisen vaatimalle tasolle.

- - -

”Kousa ja Sulak pelaavat omaa peliään”. Seuratkaapa tämän pakkiduon toimintaa, kun hyökkäystä käynnistellään. Valistunut lukija tietää, että ei Pelicansin tarkoitus ole peruutella tai jauhaa pakki-pakki-syöttöä, mutta niin nämä kaksi hidalgoa vain tekevät, vieläpä toistuvasti. Joukkueen johtavat puolustajat siis kiekottelevat monipuolisia hyökkäysrytmejä kuin Meidän Pelissä konsanaan, siinä missä muut paiskovat kiekkoa kuuliaisesti ylöspäin kohti pohjoista. Jos näin jatkuu, on helppo povata ongelmia, vai onko tämä enne sille, että Pelicans onkin palaamassa viime kaudelta tuttuun pelin ns. hidastamiseen?

”Kangasniemen estämisestä ei vihelletä jäähyjä”. Iikka Kangasniemi on yksi sarjan valovoimaisimpia ja nopeimpia pelaajia, mutta hän pystyy hankkimaan Pelicansille ihmeen vähän jäähyjä. Vai onko kyse siitä, että häneen kohdistuvista rikkeistä vihelletään ihmeen vähän jäähyjä? Vikaa on varmaan molemmissa; Kangasniemi voisi haastaa vastustajan puolustajia vielä rohkeammin, ja toisaalta silloin tällöin yksinkertaisesti filmata ja heittäytyä pitkälleen, koska rehtiä pelaajaa Liigan tuomarointilinja ei palkitse.

- - -

”Manelius on pelitavan peilikuva”. Viime kauteen verrattuna on näkynyt hyvin, kuinka ns. vauhtilätkä sopii joillekin pelaajille paremmin ja toisille huonommin. Manelius on liigatasolle erinomainen peruspuolustaja, mutta kaikella kunnioituksella vauhdikkaan pelitavan vaateet näkyvät muun muassa hänen suorituksissaan. Viime kauden säyseämpi kiekottelu sai Maneliuksen näyttämään taitavammalta kuin onkaan ja jopa ”vanhoilla päivillä” ykköskentälliseen kehittyneeltä, nyt luistelemalla ehtiminen ja kiekon toimittaminen omien lapaan on taas vaikeampaa. Kentällä tapahtuu enemmän: sekä plus- että miinusmaalien määrä tasakentällisin on lähes tuplaantunut.

- - -

”Hiillosta Parksia”. Tämä Vaasan Sportin kultakypärä Michael Parks se vasta seppä on. Pelicansia vastaan 3. erässä alkoi ihan kunnon ranteiden pilkkominen kohteenaan erityisesti Hannes Björninen. Yhdessä vaihdossa Parks humautti mailalla pelikaanien ranteille 5-6 kertaa, eikä luonnollisesti puhettakaan rangaistuksesta.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme