Kolumni: Erikoisin Ben Blood -hetkeni

Ben Blood liittyi kahden Pelicans-vuotensa aikana lahtelaisen jääkiekkoilun erikoisten persoonien joukkoon. Tässä miestä naurattaa siirtyminen suihkuun Tampereen Hakametsässä. Kuva: Elias Lahtinen

Ben Blood pelaa tänään ensimmäistä kertaa Pelicansia vastaan, kun lahtelaisjoukkue matkustaa Porin Isomäkeen Ässien vieraaksi. Bloodin pelaaminen tuo runsaasti lisämaustetta tämän kauden neljään kohtaamiseen, sillä kaksi edellistä talvea Lahdessa pelannut jenkkipakki ehti tehdä lähtemättömän vaikutuksen lahtelaisyleisöön niin hyvässä kuin pahassa.

Niin teki myös allekirjoittaneeseen. Ei päällimmäisenä siksi, että Blood on Liigan mittapuulla fyysinen pelote, ja jääkiekon vanhan liiton tyyliin valmis monenlaiseen kolttoseen sille päälle kilahtaessaan. Blood oli vähän kuin Pelicansin oma Matt Nickerson, joka hänkin piirsi lähtemättömän jälkensä pelin seuraajien mieliin, ja muistetaan vielä vuosikymmenten päästä.

- - -

Itse arvostin, ja arvostan, Bloodia niiden yllättävän hyvien pelitaitojensa takia. Kyseessä on yksi Liigan dominoivimpia puolustajia kaksinkamppailuissa. Tuolla ulottuvuudella, tasapainolla ja kropan käytöllä Bloodia vastaan pelaaminen on hyökkääjille usein kuin heinäseipäällä sohisi tuulimyllyä vastaan, varsinkin kun puolustajan luistelussa on joutuisa liukukin.

Hänpä päätti kieltäytyä istumisesta.

Pelicansissa Blood oli ainoastaan vihattu vihollinen, mutta pian Porissakin on nähty, että amerikkalainen osaa pelatakin tehden kiekolla näppäriä pieniä siirtoja. Tosin ihan sellainen kunnon syöttötyöskentely ja viisikkopelaaminen jättivät Pelicansissa toivomisen varaa. Vielä jos pääkoppa olisi parempaa tekoa, pelaisi Blood tasokkaammissa kaukaloissa.

- - -

Jututin Benjaminia melko tuoreeltaan lokakuussa 2015 aamuharjoitusten jälkeen. Menimme tyhjänä olevaan pukukoppiin, tarjosin tavan mukaisesti istumapaikkaa, mutta hänpä päätti kieltäytyä. Blood perusteli, että haluaa venytellä pohkeitaan, jotta lihashuolto tulisi tehtyä viimeisen päälle. Niinpä minä kyselin istuen, ja Blood vastaili seisten, pumpaten samalla varpaisillaan ylös ja alas.

Se oli erikoisin Ben Blood -hetkeni.

Oli ehkä yliampuvaa nimetä Blood ”täydelliseksi pakkaukseksi” ja Pelicansin seurahistorian parhaiden puolustajien joukkoon, mutta parhaimmillaan hän ei ollut kauhean kaukana siitä. Kuvailemani Bloodin perfektionismi happinaamareineen ja ruokavalioineen on jollain tasolla outoa, mutta kaikkien kivien kääntämiseen huippu-urheilussa pitäisikin päivittäin pyrkiä.

Vaikka sitten lehtihaastattelun ajan.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme