Casimir Jürgens - Tähtipakki Stadista

Casimir Jürgens on edennyt urallaan fiksusti ja omaan tahtiin. ­ - Mietin, missä on vaativa valmennus, ja realistinen mahdollisuus saada peliaikaa. Lisäksi Lahti on lähellä kotia, helsinkiläinen tuumii. Kuva: Aatu Raninen

Hän on stadilainen, kaksikielinen, ja HIFK:n kasvatti. Hän nauttii teetä ja valitsee pizzantäytteiksi vihreitä rehuja.

Joku voisi kysyä mitä tällainen kaveri tekee Lahessa, mutta hän on myös Mestiksen mestari ja parhaana palkittu puolustaja. Hän on Pelicansin suurten odotusten kohteena pitkän 2+2-vuotisen sopimuksen turvin. Puhe on 22-vuotiaasta Casimir Jürgensista.

Asteikolla 4-10, kuinka Stadin kundi olet?

- Noo... ehkä kasin pintaan. Synnyin Helsingissä, mutta asuimme kymmenisen vuotta Siuntiossa, Jürgens vastaa.

Tavoitteena on pystyä auttamaan joukkuetta kaikissa rooleissa. Casimir Jürgens

Mutta mitä jääkiekkoon tulee, on hän puhtaasti Helsingin IFK:n poikia ja miehiä.

- Kiekkokoulusta A-junioreihin asti. Pienenä pyörittiin katsomossa Nordiksella, ja kaikki junnut halusivat olla Jan Caloun.

Ammattilaisuuden alkeet

HIFK:n junioreissa suurimmat maineteot jäivät Jürgensilta ja joukkueelta saavuttamatta, mutta puolustajan kehitys ja taidot huomattiin maajoukkueessa, jossa hän kolusi läpi ikäluokat 16, 17 ja 18 pääsemättä kuitenkaan arvokisoihin.

Lopulta eteen tuli helsinkiläisille tuttu tilanne, että kotiseuran liigarinkiin on äärimmäisen vaikeaa murtautua. Sen esteen nuorukainen on käsitellyt kypsästi.

- Juniorivuodet olivat hienoja. Valmentajat auttoivat hyvin eteenpäin ja sain joka kausi pelata isossa roolissa, mutta töitä olisin totta kai voinut tehdä enemmänkin. Harjoitella vähän enemmän, syödä paremmin ja huoltaa kroppaa. Olin aika usein loukkaantuneena, Jürgens muistaa.

Töitä on joka tapauksessa tehtykin, sillä laiskottelemalla ei Liigaan ja nyky-Pelicansiin päästä.

- Treenasin yhden kesän HIFK:n liigajoukkueen mukana, mutta en vain ollut vielä valmis. Se ei harmita mitenkään. Tuntuu, että olen mennyt koko ajan omaa tietä ja omaa vauhtiani, Jürgens pohtii.

Niinpä ei auttanut kuin vaihtaa rapujuhlat savonlinnalaisiin lörtsyihin ja lahtelaiseen lihamukiin.

Super-SaPKo

Kesällä 2015 Jürgens teki fiksumman valinnan kuin moni muu. Pelipaikka löytyi Mestiksen SaPKosta, jonka tuore päävalmentaja Pasi Räsänen sai aikaan positiivisen lumipalloilmiön.

- Siellä sai pelata ja hyökätä. Se oli pelaajien peliä, Jürgens arvioi Räsäsen tyyliä.

Kahden vuoden nousujohteinen prosessi huipentui viime kevään mestaruuteen, ja ykköskentällisestä Liigaan nousivat myös samanlaisen kiertotien valinneet hyökkääjät Jonatan Tanus (SaiPa) ja Teemu Lepaus (Ilves).

- Ensimmäinen kausi oli totuttelua ja tutustumista. Peli lähti kulkemaan, mutta marraskuussa tuli taas loukkaantuminen, ja pudotuspeleissä kevät päättyi pettymykseen, Jürgens viittaa nopeaan putoamiseen playoffeissa.

Kakkoskaudella Jukurit oli noussut Liigaan ja Hokki kuihtunut talousvaikeuksiin, joten SaPKo pääsi mellastamaan runkosarjan ylivoimaiseksi ykköseksi, ja lopulta mestariksi pudotuspelivoitoin 12-0.

- Vastuuta tuli reilusti, ja koko joukkueen pelaaminen oli rentoa.

Koko kauden aikana Jürgens mätti pisteet 11+35=46 ja nosti plusmiinustilaston hellelukemiin 33:een. Niillä hän putsasi pöydältä kaikki tärkeimmät henkilökohtaiset palkinnot.

Kaikki roolit hoidettava

Lahteen saapuu siis hyvällä itseluottamuksella ja kypsällä mielellä varustettu puolustaja, jonka pelaaminen on harjoitusotteluissa näyttänyt hyvin lupaavalta. Kaikinpuolinen rauhallisuus hämää, sillä luistimet ja ajatus liikkuvat yllättävän vikkelästi.

- Liigassa joutuu puolustamaan ja kamppailemaan enemmän, ja vastustajat ovat isompia. Täällä on tarkemmat raamit siitä mitä kentällä tehdään, Jürgens vertaa uutta ympäristöä SaPKon rallatteluun.

Viime kauden maalit syntyivät kaukolaukauksilla siniviivan keskivaiheilta kuten Juha Leimulta on totuttu näkemään. Ruutia Jürgensin laukauksessa ei vielä ole yhtä paljon, mutta jos kehitys jatkuu, hänestä voidaan odottaa tehokastakin moottoria ylivoimaan, ja tasaisen varmaa suorittajaa 5vs5-peliin.

- Täällä tiedettiin mitä osaan, täytyy vain luottaa siihen ja pelata omilla vahvuuksilla. Yritän tehdä niitä omia hyviä ratkaisuja mitä viime kaudellakin. Tavoitteena on pystyä auttamaan joukkuetta kaikissa rooleissa, Jürgens päättää.

Kommentti: Tylsää tehokkuutta

46 pisteen kausi Mestiksessä luo välittömästi tietynlaisia mielikuvia puolustajasta. Ilmeisen lahjakkaan Casimir Jürgensin tie huipulle näyttääkin oikein lupaavalta, mutta hyppäys Mestistä dominoineesta SaPKosta keskikastin liigajoukkueeseen vaatii kuitenkin vielä rutkasti kokemusta.

SaPKon rallattelun jälkeen erityisesti puolustustaidot laitetaan testiin. Oman alueen pystypainit eivät ole Jürgensin vahvuus, eikä tarvitse ollakaan, mutta ne pitää hoitaa riittävällä ryhdillä. Vuotaa ei saa. Kestävyydessäkin on vielä puutteita, mikä voi näkyä peliajan rajoittamisena otteluruuhkien aikaan.

Toisekseen pisteillä mälläily ei tarkoita, että Jürgens olisi ympäri kenttää huseeraava ja kikoillaan yleisöä viihdyttävä virtuoosi. Hänen pelinsä perustuu tylsän näköiseen suorittamiseen, jossa näyttävyyden ohi ajaa yksinkertaisten peliä edistävien tekojen kurinalainen toistaminen. Se on hyvä lähtökohta uralle. Tuon hiljaisen tehokkuuden hoksaaminen vaatii katsojalta valistunutta pelisilmää.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme