Kolumni: FC Lahti ja VPS - vertaiset ja vastakkaiset

FC Lahti ja VPS ovat tämän kauden onnistujia Veikkausliigassa. Kuva: Juha Tanhua

”FC Lahti ja VPS ansaitsevat molemmat arvostuksensa” kynäili lahtelaiskollega Atte Airo osuvasti Vaihtopenkki-blogissaan.

Toden totta, tässä ovat toistaiseksi olleet ne Veikkausliigan kaksi joukkuetta, jotka ovat ottaneet omista resursseistaan lähes maksimaalisen tuloksen irti. Kauden ilmiöinä vain HJK:n (odotettu) ylivoima sekä SJK:n ja Interin (odotetut?) valmentajanvaihdokset yltävät samalle tasolle ja puheenaiheiksi.

FC Lahti ehti olla jo sarjan tylsin joukkue, mutta myös sitkeä kuin tilliliha, ja nyt kun se ei ole hävinnyt 13 otteluun*, on se alkanut kummasti herättämään kiinnostusta ja sikäli ansaittua arvostustakin.

- - -

Yhtä ainoaa totuutta ei ole siihen, minkä verran pelin pitäisi olla katsojalle viihdyttävää.

Airo niputti Lahden ja Vepsun suunnilleen samaan kategoriaan adjektiiveilla ”fiksua jalkapalloa pelaava ja pitkäjänteisellä työllä rakennettu joukkue”. Eittämättä se on totuudenmukainen arvio, mutta hieman syventäen Toni Korkeakunnaksen FC Lahti ja Petri Vuorisen VPS kyllä lähestyvät peliä huomattavan erilaisista näkökulmista.

Vaasalaisten pelitavasta on puhuttu tänä kesänä todella paljon, koska Vepsulla on moderni ja kiinnostava toimintamalli. Sen voisi tiivistää suunnilleen näin: ”Jokaisella syötöllä on merkitys”.

Kun VPS:n pelaaja syöttää palloa toiselle, halutaan koko joukkueen reagoivan siihen sovitulla tavalla. Syöttö ei ole vain teko A, vaan siinä on mahdollisimman usein taka-ajatuksena käynnistää toiminto B, jonka on tarkoitus johtaa lopputulokseen C. Syöttötyöskentely ja pelaajien liikkuminen on napakkaa, ja hieman määrätietoisempaa kuin useimmilla vastustajilla.

Tämä keskinäinen synkkaaminen on jo hetkittäin näyttäytynyt niin, että VPS on puhkonut vastustajien prässejä ja puolustuslinjoja kuin reikäjuustoa, ja viimeistellyt maaleja paraatipaikoilta, mikä sekin on heille itseisarvo.

- - -

Heikkouksiakin Vaasan mallissa piilee, eihän mikään pelitapa ole täydellinen. Joka tapauksessa näin toimimalla pitkään keskinkertaisesti laahustanut VPS on kohonnut mitalitason joukkueeksi ja kansainvälisiin peleihin.

Tohdin valistuneesti myös väittää, että VPS:n joukkuetietoisuus pistää pelaajat ajattelemaan ja lukemaan peliä älykkäämmin kuin Veikkausliigassa keskimäärin, siten pelaamaan tasokkaampaa ja kansainvälisestikin pärjäävämpää peliä, ja todennäköisesti myös kiinnostumaan herkemmin valmentamisesta.

Huuhkajien rypiessä kansainvälisten rankingien pohjamudissa tämä tuntuu juuri siltä mitä suomalainen jalkapallo avukseen tarvitsee.

- - -

Vaan onpa muistettava, että FC Lahden ja VPS:n ero sarjataulukossa on vain yksi piste. Tuottaa vaikeuksia taipua sanomaan, että FC Lahti edustaisi jonkinlaista suomalaisen jalkapalloilun keihäänkärkeä, mutta sekin tekee hyvää tulosta tämän kauden puitteissa ja pelaajat kehittyvät, mikä riittää jo aika pitkälle.

Yhtä ainoaa totuutta ei ole edes siihen, minkä verran pelin pitäisi olla katsojalle viihdyttävää. Pitkässä juoksussa vain tulos määrittää onnistumisen, ja varta vasten viihdyttämisellä harvemmin rakennetaan menestymistä. Se tiedetään molemmissa leireissä niin Lahdessa kuin Vaasassakin.

* Kolumni on julkaistu lehdessä keskiviikkona ennen torstain 10.8. pelikierrosta.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme