Kolumni: Kuhnureiden kiky-loikka

Toni Korkeakunnaksen muuttama peliryhmitys on viime otteluissa tuonut punaista lankaa FC Lahden hyökkäyspelaamiseen. Kuva: Leevi Vähälä

Ajauduin tuossa kahvipöytäkeskusteluun, jossa summattiin syitä FC Lahden jo pysyväksi olotilaksi muodostuneeseen keskinkertaisuuteen. Esiin nousivat kaksi perinteistä ja vastakkaista mielipidettä; yhden mielestä puute on pelaajamateriaalista, toinen vaatii parempaa valmennusta.

Itselläni on nyrkkisääntö, johon vannon kunnes toisin todistetaan: Hyvä valmennus voi saada huononkin joukkueen voittamaan, mutta hyvätkään pelaajat eivät keskenään tee menestyvää joukkuetta.

Tämän väitteen tueksi löytyy todisteita maailman sivu eri aikakausilta ja yli lajirajojen.

FC Lahdenkin pelaajamateriaali on siinä määrin hyvää, että ainakaan se ei ole este jopa mitalitason menestykselle Veikkausliigassa. Kuka tahansa näkee, että maalivahti- ja puolustuspelaaminen ovat jopa huippuluokkaa, mutta ongelmat ovat olleet pallon kanssa.

Mitä suomalaiset jalkapallojoukkueet tekevät talven aikana?

- - -

Viime otteluissa on jo nähty merkkejä paremmasta, että Kuhnurit olisivat 3-5-2 tai 3-4-3 -järjestelmällään saamassa punaista lankaa hyökkäämiseensä erityisesti vahvemman laitapelaamisen ansiosta.

Väkisinkin herää kuitenkin kysymys, mitä FC Lahden harjoituskentällä on puuhattu viimeiset kolme ja puoli vuotta, ja tarkemmin viimeiset noin kahdeksan kuukautta, että hyökkäyspelaaminen saatiin alkukaudella niin pahasti tukkoon ja tehottomaksi. Mitä suomalaiset jalkapallojoukkueet ylipäätään tekevät talven aikana? Ilmeisesti eivät juurikaan jalosta pelinrakentelua, joukkuepallopelin selkärankaa.

Toisaalta on ihan relevantti tosiasia, että kevään perunapellolla pisteitä kerätään tavallista todennäköisemmin Toni Korkeakunnaksen leipälajilla, eli puolustavalla kamppailulla. Samaan aikaan kuitenkin vierasottelut on pelattu hyvillä keino- ja luonnonnurmilla, joissa on samat sarjapisteet jaossa, ja nekin ottelut valmistavat joukkuetta kauden myöhempiin vaiheisiin.

- - -

Maalinteossa ei pidä sortua yksinkertaiseen vastaukseen monimutkaisen asian äärellä. Harvoin on niin, ettei joukkueessa olisi sellaisia pelaajia, jotka osaavat laittaa pallon pömpeliin. Tyypillisempää on, että hyökkäämisen rakenne ja sen kautta siunautuvat laukaisupaikat ovat vain niin hankalia, että niissä olisi paljon maaleja tekevilläkin pelaajilla tekemätön paikka. FC Lahden uusi peliryhmitys voi hyvinkin tuoda ensiapua tähän vaivaan.

Maalinteko itse asiassa alkaa jo niinkin kaukaa kuin puolustamisesta. Hyökkääminen käynnistyy kun pallo saadaan haltuun, tai maalivahti lähettää sen liikkeelle. Pelin avausvaiheesta sitten edetään rakenteluun, kenties jopa palautetaan takaisin avaukseen, ja vasta hetkeä myöhemmin murtaudutaan ja yritetään viimeistelyä.

Maalinteko on vasta pitkän toimintoketjun seuraus, ei mikään muusta pelaamisesta irrallinen saareke. Ei tietenkään! HJK, VPS ja SJK sitä lainalaisuutta jo noudattavat.

Jos soimataan FC Lahden tekemiä maalimääriä, olisi tarkemmin soimattava koko maalintekoa edeltävää valmistelua 100 kenttämetrin matkalla.

- - -

Vaikuttaa siis siltä, että tuon ketjureaktion hallinnoiminen on Lahdessa aika iso pala purtavaksi, kuten tuntuu olevan suomalaisessa jalkapalloilussa laajemminkin. Puolustaminen on helpompi organisoida kuin hyökkääminen.

Suomessa jalkapallo nimenomaan pallollisen pelaamisen katsannossa on yhä liiaksi yksilökeskeistä ollakseen korkealaatuista joukkuepelaamista. Vähän kuin: pelataan pallo Hendik Helmkelle ja hän hoitaa rakenteluvaihteen jotenkin. Viime kaudella murtautumiset hoiti Santeri Hostikka, viimeistelyt improvisoi Jasse Tuominen.

Siten pelin organisoiminen on ehkä yhden-kahden, korkeintaan kolmen-neljän pelaajan yhteistyötä, ei 10 pelaajan kollektiivista työskentelyä. Siksi peliä edistäviä syöttösuuntia ja ratkaisuvaihtoehtoja on vähemmän, joudutaan ottamaan monta pallokosketusta, jolloin pelinopeus hidastuu, jolloin ei synny tilaa ja aikaa joista hyvät maalintekopaikat luotaisiin. Siinä on FC Lahden kierre tiivistettynä.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme