Kolumni: Pelicans-fanien päässä pyörii vain yksi asia

Kirjoittaja ihmettelee Pelicansin seuraajien keskuudessa kriittisyyttä, joka kohdistuu jäljellä oleviin pelaajahankintoihin. Kuva: Samuli Ikäheimo

Olipa kerran jääkiekkojoukkue, jonka kokoonpanosta puuttui juhannuksena pari pelaajaa. Seuran toimistolla ja joukkueessa asiaan suhtauduttiin tyynesti, olihan pelaajasiirtojen takarajaan vielä aikaa noin kahdeksan kuukautta. Jopa median edustajat olivat kärsivällisiä.

Ainoat, jotka olivat tyytymättömiä ja herkeämättä kritisoimassa tilannetta, olivat muutamat fanit. Tuli jopa tavaksi, että mitä tahansa seura uutisoi, ottivat he asiakseen palauttaa keskustelun pelaajahankintoihin.

- Missä vahvistukset? yksi kysyi.

- Milloin tulevat? uteli toinen.

Kielteinen ajattelu on monen fanin sisimmässä perusasetuksena.

- Toivottavasti toimistolla oltaisiin edes vähän alusta hereillä, kolmas manasi.

Tuon joukkueen nimi oli Pelicans ja tarina sijoittui vuoden 2017 suureen sadekesään.

- - -

En häpeä myöntää seuraavani jääkiekkoaiheisia keskusteluja sosiaalisessa mediassa tai maan asiantuntevimpien jääkiekkofanien Jatkoaika.com-keskustelupalstalla. Olisi jopa tekopyhää väittää, että lehtitoimittajat ja keskustelupalstojen nimettömät kommentaattorit olisivat jonkinlaisia ääripäitä kaukana toisistaan, sillä liikehdintää tapahtuu molempiin suuntiin.

Jatkoaika.comin muurahaispesässä on niin mittaamaton määrä suomalaista jääkiekkotietämystä, että väärältä tuntui, kun Etelä-Suomen Sanomien toimittajat joskus muinoin sinne piikkinsä sohaisivat.

Yritänkin välttää sortumasta samaan, mutta tuskaiseksi keskustelujen seuraamisen tekee se, että ymmärrys todellakin on piilevää. Yksi laajakatseinen kommentti saa peräänsä kymmenen kailotusta niiltä, jotka loputtomassa pessimistisyyden alhossaan ja tähtikultin pauloissa ovat kykenemättömiä hahmottamaan joukkueen rakentumista.

Heidän pääkopassaan pyörii vain ja ainoastaan se sama kysymys: ”Mistä saadaan kaksi huippupelaajaa mahdollisimman nopeasti?”.

- - -

Kritiikki on sikäli paikallaan, että Pelicans ei ole viimeisen viiden vuoden aikana erityisesti menestynyt. Kielteisyys ei kuitenkaan näytä edes riippuvan voitoista, vaan se on monen fanin sisimmässä perusasetuksena.

Myös Top5-tason kestomenestyjä JYPin fanien keskuudessa kritisointi on vallalla. Fanit odottavat vieläkin parempaa menestystä, parempia pelaajia ja ”viihdyttävämpää” peliä.

Niin JYPin kuin Pelicansinkin vaiheilla vellovassa faniajattelussa korostuvat joukkueessa jo olevien pelaajien puutteet, haikailu ulkopuolelta tulevien (tai entisten) sateentekijöiden perään, ja toisaalta epäluuloisuus nimettömämpien pelaajien kehittymismahdollisuuksia kohtaan. Fanius on siis eräänlaista sokeutta. Järkevätkin ihmiset takertuvat yksilökeskeisyyteen, vaikka silmien edessä kaikkien nähtävillä ovat juuri päinvastaiset todisteet joukkueen dynamiikasta, jolla on moninkertainen vaikutus menestymiseen hyvällä tai pahalla tavalla.

Joukkueurheilu siis tulkitaan väärin! Tuskin on koskaan kovin oikein tulkittukaan. Moni näppäimistöä takova fani elää ajatuksissaan niin eri maailmassa kuin jäähallilla kauteen valmistautuva jääkiekkoseura, ettei tosikaan.

- - -

Toki tietynlainen suodatin kommentteja lukiessa on oltava päällä, koska kriitikot ovat aina aktiivisempia kuin tyytyväiset. Ja tosi on, että Pelicans tarvitsee vielä pari pelaajaa, joilla spekulointi taas on kiekkofaneille kesän vähiä hupeja.

Se kuitenkin on sääli, että faniajattelun noidankehä peittää alleen myös niitä asioita, joiden pitäisi tuoda ilo ja sisältö urheilun seuraamiseen. Monilla kaiken edellä kuvatun nivoo yhteen loputon huoli tulevasta, joka estää tyytyväisyyden silläkin hetkellä kun joukkueen kelvottomat yksilöt ja ärsyttävät valmentajat onnistuvat hetken ajan menestymään.

Tänä juhannuksena autuaita ovat ne, jotka ovat jo päässeet yli Sopasen, Erkinjuntin, Tyrväisen ja Hodgmanin lähdöstä, ja kykenevät katsomaan tulevaa jääkiekkokautta yli ja ohi niiden kahden puuttuvan vahvistuksen.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme