Kristiina Mäkelä kuntoutuu operaatiosta positiivisuuden voimalla

Kristiina Mäkelä uskoo mahdollisuuksiinsa Lontoon MM-kisoissa, vaikka alkukauden suunnitelmat muuttuivat täysin polvivamman myötä. Samalla hän tähtää jo vuoden 2020 kesäolympialaisiin Tokiossa.

Orimattilalaislähtöisellä kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelällä on hymy herkässä ja urheilija puhkuu intoa, vaikka viime viikkojen tapahtumien jälkeen olympialoikkaajan ilme voisi olla huomattavasti vaisumpikin.

Mäkelän vasen polvi alkoi nimittäin oireilla reilu kuukausi sitten Italian leirin kynnyksellä, ja polven kierukasta operoitiin pieni repeämä.

Vamma tuli täytenä yllätyksenä kevään erinomaisesti sujuneen harjoituskauden jälkeen. Mäkelä itse suhtautuu vammaan kuitenkin analyyttisen rauhallisesti.

- Totta kai loukkaantuminen harmittaa, ja varsinkin se, että joutuu purkamaan jo valmiiksi tehdyt suunnittelmat. On vain ajateltava niin, että teen ne pienet asiat, jotka pystyn, niin hyvin kuin mahdollista. Urheilussa on kuitenkin se hyvä puoli, että ikinä ei tarvitse kokonaan lopettaa, ellei ihan koko vartalo halvaannu, Mäkelä hymyilee.

Arvokisoissa on varmasti aina kovakuntoisempia tyttöjä kuin minä, mutta loppujen lopuksi mitalisijat ratkaistaan enemmän henkisellä puolella. Kristiina Mäkelä

Italian kolmen viikon leirikään ei mennyt täysin harakoille, vaan siellä Mäkelä pystyi tekemään paljon korvaavia harjoituksia.

- Yleinen harhaluulo on, että kevään hyvin sujunut harjoituskausi menisi nyt hukkaan, mutta kunto ei häviä mihinkään. Nyt kilpailukauteen tulee vain vähän erilainen valmistautuminen.

Loukkaantumiset ovat tulleet Mäkelälle tutuksi jo aikaisemmin, kun hän vuonna 2013 missasi selkävaivojen takia koko kauden.

- Se opetti suhtautumista vammoihin, ja auttoi ymmärtämään, etteivät ne ole mitään maailmanloppuja.

Nyt operoidun polven kanssa hän päässee harjoittelemaan jo reilun viikon kuluttua, eikä kauden päätavoite, Lontoon MM-kisat, ole tässä vaiheessa uhattuna.

- - -

Kristiina Mäkelän urheiluharrastus alkoi jo alle kolmen vuoden ikäisenä Orimattilassa järjestettävästä Vipusen Vipellys -juoksutapahtumasta, jossa pikku-Kristiina oli mukana isosiskonsa kanssa.

- Minulle on kerrottu, että ensimmäisessä 40 metrin kisassani minua ei saanut missään tapauksessa auttaa, vaan halusin mennä koko matkan ”minä itte” -asenteella, Mäkelä muistelee.

Yleisurheilu jäi harrastukseksi, ja sen rinnalle tuli kuusivuotiaana aloitettu koripallo, jota jatkui aina 13-vuotiaaksi saakka. Silloin ikäluokasta ei saatu enää kasaan kokonaista joukkuetta.

- Siirryin kokonaan yleisurheilun puolelle, ja voi vitsi, että se tuntui tylsältä. Mennä nyt juoksemaan yksin intervalleja sateiseen syysmetsään, kun olisin mieluummin pelannut kavereiden kanssa korista lämpimässä hallissa, Mäkelä nauraa.

- - -

Keskittyminen yleisurheiluun osoittautui kuitenkin oikeaksi ratkaisuksi. Seuraavana kesänä Mäkelä paransi silloisen päälajinsa korkeushypyn ennätystään peräti 16 senttiä, mikä on korkeudessa hurja parannus.

- Siitä alkoi vakavampi valmentautumiseni yleisurheilun puolella. Sain henkilökohtaisen valmentajan ja pääsin korkeudessa aluevalmennusleirille.

Toinen suuri käännekohta Mäkelän uralla tapahtui vuonna 2009, jolloin häneltä uupui kahdeksan senttiä 17-vuotiaiden MM-kisarajasta niin korkeudessa kuin pituudessakin.

- Päätimme valmentajan kanssa, että kokeillaan rajan rikkomista kolmiloikassa, kun kolmella loikalla eteenpäin on helpompi parantaa se kahdeksan senttiä kuin yhdellä loikalla ylöspäin.

Kisaraja paukahti rikki heti kauden ensimmäisessä kolmiloikkakisassa.

- MM-kisoissa pääsin sitten finaaliin ja ylitin ensimmäisen kerran 13 metriä, jota edes Suomen naiset eivät silloin ylittäneet.

Mäkelän täydellinen kesä sai jatkoa ensimmäisellä arvokisamitalilla, nuorten olympiapäivien hopealla, tuloksella, joka sivusi 17-vuotiaiden Suomen ennätystä.

- Voitin vielä oman ikäluokkani Suomen mestaruuden ja ihan vahingossa Kalevan kisoissa sekä kauden päätteeksi Suomi-Ruotsi-ottelun. Siinä vaiheessa oli aika selvää, että lajivalintani on kolmiloikka, Mäkelä hymyilee.

Tuosta kehitys on jatkunut toivotunlaisena, ja Mäkelän tähänastinen ura sai kruununsa Rion oylmpialaisissa, jossa hän hyppäsi oman ennätyksensä ja sijoittui finaalissa 12:nneksi.

- - -

Vuoden 2013 pilalle mennyt kausi oli opin ja pysähdyksen paikka siihen asti pitkälti ”minä itse”-asenteella edenneelle urheilijalle. Tuolloin Mäkelän ympärille koottiin eri alojen asiantuntijoista tukiverkosto.

Lisäksi kovan harjoittelun ja levon suhteeseen alettiin kiinnittää aikaisempaa tarkempaa huomiota. Taustajoukkoihin liittyi mukaan myös henkisen puolen valmentaja.

- Arvokisoissa on varmasti aina kovakuntoisempia tyttöjä kuin minä, mutta loppujen lopuksi mitalisijat ratkaistaan enemmän henkisellä puolella.

Mäkelän venymiskyvystä kilpailutilanteessa kertoo se, että vaikka hän saattaa ranking-tuloksissa olla 20:n huonommalla puolella, niin useimmiten hän on loikkinut finaaliin asti.

- Minulle on aina sanottu, että minulla on hyvä pää, ja että olen hyvä kilpailemaan. En ihan ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, mutta päätin hyödyntää tätä etuani ja ottaa henkisen valmentajan tuekseni.

Hän suosittelee samaa kaikille nuorille urheilijoille.

- Varsinkin siinä kohtaa, kun junnusta kasvetaan aikuiseksi, niin asioita pitää alkaa ajatella vähän eri tavalla. Siinä henkisestä valmennuksesta on iso apu, ja siitä on ollut apua ihan jokapäiväisen elämän kannaltakin, Mäkelä kehuu.

- - -

Jo nyt Kristiina Mäkelän uran päätähtäin on Tokion vuoden 2020 olympialaisissa. Niitä ajatellen hän on luonut taustajoukkojensa kanssa selkeän nelivuotissuunnitelman. Tavoitteen saavuttaminen vaatii tietenkin kokonaisvaltaista huippu-urheilijan elämää.

- Urheilun takia olen joutunut varmasti luopumaan monestakin asiasta, mutta toisaalta en osaa ajatella asiaa niin, sillä olen itse valinnut tieni, ja olen saanut urheilun kautta valtavasti uusia kokemuksia ja oppia elämään. Ja sitä paitsi, tämä yleisurheilu ei tunnu enää ollenkaan niin tylsältä kuin silloin 13-vuotiaana, Mäkelä nauraa.

Järkevänä urheilijana Mäkelä on miettinyt myös urheilu-uran jälkeistä elämäänsä. Hänellä on opiskelupaikka Helsingin yliopistossa.

- Opiskelen kotieläintiedettä, mutta nyt opiskelut on jätetty ihan tietoisesti taustalle. Se on kuitenkin hyvä varasuunnitelma, jos sattuu esimerkiksi jokin pahempi vamma, Mäkelä sanoo.

Sitä hän ei kuitenkaan vielä tiedä, mikä hänestä tulee ”isona”.

- Minulla on ollut viime vuosina tapana opiskella eri asioita pieninä projekteina, esimerkiksi miten rahamarkkinat toimivat tai miten politiikka toimii ja vastaavia. Urheilun myötä olen päässyt tapaamaan myös tosi mielenkiintoisia ihmisiä eri elämänaloilta, ja nautin todella paljon keskusteluista heidän kanssaan. Tulevaisuuden suhteen pidän kaikki ovet avoinna, Mäkelä toteaa.

Sen verran tulevaisuudesta kuitenkin tiedetään, että tämän kesän huippukuntoaan Mäkelä hioo Lontoon MM-kisoihin, jotka käynnistyvät 13. elokuuta.

Ville Hakala

Jaa artikkeli

Suosittelemme