Miehen mallina muksulle

– Mä tykkään Ilkasta, sanoo Sean Keane. Myös Ilkka Tarvaiselle kaksikon tapaamiset ovat tärkeitä.

Kun ovikello soi ja Ilkka Tarvainen astuu sisään, Sean Keanen puhelin lentää nurkkaan, hän ottaa vauhtia ja hyppää odotetun vieraan kaulaan.

- No mitäs pikkukaveri, hymyilee Tarvainen.

Seanin äidin, Mirkka Kiven, mukaan poika odottaa aina kovasti mieskaverinsa tapaamista. Parivaljakko on pitänyt yhtä siitä asti, kun ensimmäiset mieskaverit viime syksynä Lahdessa aloittivat. He tapaavat parin viikon välein, yhdessä on käyty kalassa, frisbeegolfaamassa ja Lintsilläkin.

Tällä kertaa he suuntaavat motoristitapahtumaan, joten äiti voi rauhassa lähteä koulun vanhempainiltaan.

Mirkka Kivi on niin sanotusti totaaliyksinhuoltaja, sillä ainoan lapsen, Seanin, isä asuu Englannissa ja tapaa lastaan vain pari kertaa vuodessa. Työssäkäyvän äidin apuna arjessa on mummo, mutta miehiä ei perheen lähipiirissä ole.

- Yhtään ei tarvinnut empiä, kun kuulin, että mieskaveritoiminta alkaa Lahdessakin. Sitä miehen mallia Seanille kaipasin, kun lähimmät kaveritkin ovat kaikki yksinhuoltajaäitejä.

- Ja näin minäkin saan hetkeksi omaa rauhaa tai voin mennä vaikka lenkille. Mikään lapsenvahti Ilkka ei kuitenkaan ole.

Kaveriparit muodostetaan niin, että mieskaveritoiminnan ohjaaja ehdottaa muutamaa lasta mieskaverille. Tarvainen arveli, että Seanin kanssa voisi yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyä urheilusta, ja tavattuaan mieskaveriehdokkaan Kivi oli samaa mieltä.

Seanilla on todettu keskittymisvaikeuksia, mutta se ei Tarvaista haitannut.

­- Olen sanonut Ilkalle, että joskus Seania täytyy aika tiukasti komentaa.

Äiti huomasi nopeasti, että kaksikolla synkkasi

- Sean on tosi sosiaalinen ja jos tykästyy, kiintyy heti.

Havainnon vahvistaa poika itse.

- Mä tykkään Ilkasta! Me on menty moottoriveneelle ja käyty uimassa.

- Ja kävittehän te minigolfiakin pelaamassa ja muiden mieskaverien kanssa Lapakistossakin. Paljon sellaisia juttuja, mihin meillä ei kahdestaan olisi mahdollisuutta tai varaa. Toistaiseksi Ilkka on halunnut maksaa kaiken, äiti sanoo.

Äiti ei utele tapaamisista, mutta on huomannut ne pojalle tärkeiksi.

- Sean saattaa heti tapaamisen jälkeen murehtia, että meni liian nopeasti ja että on ikävä Ilkkaa.

Myös Ilkka Tarvaiselle yhteiset hetket ovat mieluisia.

- Olen saanut uuden kaverin ja pääsen kokeilemaan uusia juttuja, kuten frisbeegolfia. Pikkupojan kanssa sitä tuntee itsekin olevansa nuori taas.

Kolmen tyttären isänä hän on päässyt Seanin kanssa tekemään juttuja, joita ei omien lasten kanssa tullut puuhailtua.

Hän kiinnostui mieskaveritoiminnasta jättäydyttyään pois lentopallovalmentajan hommista.

- Luin Uudesta Lahdesta, että koulutus alkaa ja lähdin mukaan.

Päätöstä ei ole tarvinnut katua.

- Sean on hyvin eläväinen ja osoittaa tunteensa, mikä tuntuu kivalta. Juttelemme ihan kaikesta, vaikka siitä, miten koulussa on mennyt.

- Paras palkinto on, kun tuo pikkukaveri hyppää kaulaan. Ja se tietenkin, että minullakin on kivaa, Tarvainen myhäilee.

Tarvainen on sitoutunut vaalimaan kaveruutta.

- Isän korvike en silti missään tapauksessa ole.

Myös muut mieskaverit ovat tulleet hänelle tärkeiksi.

- Mieskaveri-nimi on ehkä vähän hölmö, kaikki eivät ymmärrä, mistä on kyse, Tarvainen miettii.

Tutulle mieskaverille oli nimityksestä vähän naljailtu.

- Olisiko kummi-nimitys sitten parempi, hän pohtii.

Kivi kertoo jonkun kerran joutuneensa selittämään ystävilleen, mikä mieskaveri on.

- Arjessa kutsumme häntä vain Ilkaksi.

Kivi ja Tarvainen ovat yhtä mieltä siitä, että toiminta on tarpeellista.

- Ehdottomasti suosittelen mieskaveritoimintaa. Antaumusta tämä vaatii, tuosta vain siihen ei voi lähteä, koska edessä voi olla vuosien mittainen kaveruus, Ilkka Tarvainen sanoo.

Mieskaverit

Mieskavereita on vuoden aikana Lahdessa koulutettu 19.

Mieskaverin on saanut 17 lasta, osa heistä on sisaruksia.

Seuraava koulutus alkaa 30.10.

Mieskaverien tarve on suuri, hakemuksia perheiltä tulee koko ajan.

Lahdessa toimintaa organisoi ensi- ja turvakoti.

Toiminnan 25-vuotisjuhlapaneeli Puhutaan miehistä! ke 20.9. klo 17.30-19 pääkirjaston auditoriossa (Kirkkokatu 31).

Marjaana Kontu
marjaana.kontu@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme