Pörröpään iloisuus kumpuaa geeneistä

Marjaana Turunen rakastaa työtään Salpausselän seurakunnan kanttorina. – Eräs kollega sanoikin, että olen Suomen tyytyväisin kanttori.

Muhkea hiuspörrö - sehän se on gospelkuoroa johtavan Marjaana Turusen tavaramerkki, positiivisuuden ohella.

- Iso nainen, iso tukka! Väri on ainakin oma, hän virnistää ja myöntää, että gospel-maailmasta on saattanut tulla vaikutteita hiustyyliinkin.

Kun Talent-hypetys viime vuonna oli huipussaan, lahtelaisilta sateli tsemppitoivotuksia minne hän menikin.

- Kerran kaupassa ihan vieras mies pysäytti ja kysyi, että sinäkös se olet se Turusen pörröpää. Ja kertoi innoissaan äänestäneensä meitä.

TV-esiintymiset ovatkin poikineet kuorolle keikkoja ympäri maata.

Eilen Turunen palkittiin Vuoden positiivisimpana lahtelaisena, valinnan tekivät yhteistyössä nuorkauppakamari ja Positiivarit. Raadin mukaan hän tekee työtään ”tarttuvalla ilolla”, häntä kiitetään myös antaumuksesta työssään ja monien tapahtumien voimahahmona sekä lahtelaisen kuorolaulun viemisestä maailmalle.

Tunnustus oli hänelle jättiyllätys.

- Ainakaan gospelkuorolaiset eivät ole minua ehdottaneet, koska olen heille niin tiukka!

Iloisuuden hän uskoo olevan verenperintöä karjalaiselta isältä.

- Molemmat vanhemmat myös olivat palvelualalla, heiltä opin sen mallin, että kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa tasavertaisesti. Ja varmaan myös usko antaa levollisuutta.

- Iloisuutta haluan myös tuoda Suomen kirkkoon.

Salpausselän seurakunnan kanttorin työhön kuuluu myös kolmen kuoron johtaminen. Gospel-musiikkiin hän ihastui jo nuorena seurakunnan nuorten kuorossa Myllykoskella.

- Lapsuudenkodissa ei käyty edes joulukirkossa. Mummo opetti minulle iskelmät ja virret.

Kanttorin sijaisuuksia hän alkoi tehdä 16-vuotiaana.

- Olen etuoikeutetussa asemassa, kun harrastuksesta tuli ammatti.

Hän uskoo, että tausta on helpottanut työtä.

- Minulla on tavallisen ihmisen musiikkimaku. Vaikka aamulla meikatessa kyllä kuuntelen Bachia!

Kanttorin työssä parasta on, että siinä mennään juhlasta juhlaan. Hän pitää myös hautaan siunaamisista, joita on kertynyt yli 4 000.

- Hautajaisissa olen tunteiden tulkki, saan antaa lohdutusta ja tilaa suremiseen.

Vuoden kanttoriksikin taannoin valitun naisen on vaikea keksiä huonoa puolta työstään.

- Olen saanut häärätä Lahdessa aika vapaasti. Eräs kollega sanoikin, että olen Suomen tyytyväisin kanttori.

Hän saa virtaa siitä, kun näkee musiikin palon muissakin, kuten vaikka Laulamattomien kuorossa.

- On palkitsevaa nähdä, miten ihmiset vuosien lyttäämisen jälkeen uskaltavat laulaa, heidän ryhtinsäkin suoristuu!

Positiivisuus ei Turusesta ole nynnyä kiltteyttä, periksiantamattomuutta tarvitaan myös. Hänen mottonsa onkin: ”Joka haluaa, keksii keinot. Joka ei halua, keksii selitykset.”

- Kuoronjohtajana olen vanhanaikainen. Hyviä tuloksia ei saavuta, jos ei ole tiettyjä rajoja ja tavoitteita. Siellä taitojen ylärajoilla on hyvä mennä.

Turunen on myös rohkea kokeilija.

- Ja joskus vaivaannuttavan suorapuheinen, hän nauraa.

Arki on välistä koetellut iloisuutta: hänellä on kehitysvammainen lapsi, hometalon takia meni omaisuus ja paras ystävä kuoli yllättäen. Nyt olo on kuitenkin seesteinen.

- Se on oppinut, että pikkuasioista ei enää valita.

Vapaa-ajalla hän tykkää kotoilla ja katsoa Kauniita ja rohkeita. Ainoa harrastus on toiminta soroptimisti-klubissa, koska tyttöjen ja naisten asia lähellä sydäntä. Nyt saatu tunnustuskin tuntuu naisena hyvältä.

- Aiemmin sen on saanut 12 miestä, minä olen vasta kolmas nainen. Siitä olen aika ylpeä.

Marjaana Kontu
marjaana.kontu@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme