Hihat heilumaan portaissa

Tiistai- ja torstai-iltaisin Kirkkopuiston jyrkille kivirappusille syntyy usein ruuhkaa. Ryhmä urheiluvaatteisiin pukeutuneita reippailijoita hyppii, loikkii ja kurottelee portaita ylös ja alas.

Kyse on ohjatuista porrastreeneistä. Laura Raisio, Niina Paloniemi ja Piia Suojala saivat idean treenien pitämiseksi omista aktiivisista elämäntavoistaan.

- Tämä lähti siitä, että me tykkäämme itse liikkua. Oli kiva kun hiffattiin, että muutkin voisi saada mukaan liikkeelle, Suojala valottaa.

Ilmaisten ohjattujen treenien sisältö vaihtelee aina ohjaajan mukaan. Tavoitteena on kuitenkin tunnin kestävä, kokonaisvaltainen liikuntahetki. Portaissa on helppo tehdä sekä lihaskuntoliikkeitä että sykettä nostavaa liikuntaa. Ohjaajat haluavat haastaa treeneissä myös itseään.

- Vihaan punnerruksia, mutta treeneissä teetän ja teen niitä itsekin paljon. Siinä tulee haastettua itsensäkin, Paloniemi tuumii.

---

Porrastreeneihin voi osallistua kuka tahansa ikään, sukupuoleen ja taitotasoon riippumatta. Kaikki liikkeet tehdään oman kunnon mukaan, ja tauot on sallittu. Treeneissä käykin kaikenkuntoisia ihmisiä. Mukana on sekä Raision, Paloniemen ja Suojalan vetämien laihdutusryhmien jäseniä että kovakuntoisia aktiiviliikkujia.

- Voi ottaa taukoja jos ei jaksa, tai vetää kaksikin rundia jos tuntuu että kunto kestää, Paloniemi naurahtaa.

Raison mukaan treeneissä käy paljon varsinkin pienten lasten äitejä. Tämä johtuu siitä, että lapset saa ottaa mukaan. Joku ohjaajista vahtii lapsia treenin ajan, ja vanhemmat lapset voivat tulla mukaan liikkumaan.

- Se on meillä iso plussa, että lapset voi ottaa mukaan. Lisäksi meiltä löytyy sisätilat, johon voidaan huonon sään sattuessa mennä, Suojala kehaisee.

Naiset ovat Herbalife-yrittäjiä. He tarjoavat asiakkailleen erilaisia apuja painonpudotukseen ja terveellisten elämäntapojen ylläpitämiseen. Innostus terveysalan toimintaan lähti kaikilla omista elämäntapamuutoksista.

- Minä halusin kiinteytyä. Harrastin liikuntaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Kehonkoostumusmittauksessa todettiinkin, että rasvaprosenttini oli aika korkea. Tämän touhun myötä hyvä olo on löytynyt, Raisio kertoo.

Treenien vetäminen on yksi keino mainostaa naisten tarjoamia palveluja. Ketään ei kuitenkaan heidän mukaansa pakoteta liittymään mihinkään. Ensikertalaisen kannattaa ilmoittaa osallistumisestaan etukäteen, mutta yhteystietoja ei tarvitse antaa.

---

Parasta treeneissä on naisten mukaan hyvä ryhmähenki, joka osallistujien välille on syntynyt.

- Meillä on hyvä jengi. Monet tuntevat kuuluvansa täällä johonkin. Me otetaan kaikki sydämellisesti vastaan, Suojala naurahtaa.

Rento fiilis näkyy Raision mukaan ulkopuolisillekin.

- Tosi paljon saadaan ohikulkijoilta kommentteja, että ihanaa kun järkkäätte tällaista, hän iloitsee.

Treeniryhmät ovat tähän mennessä olleet naisvoittoisia, mutta miehetkin ovat tervetulleita liikkumaan.

- Vaikka koko perhe voi tulla, Paloniemi kehottaa.

Kommentti: Hyvällä fiiliksellä hampaat irvessä

Kirkkopuisto on rauhallinen, kun lähdemme Vesijärvenkadun studiolta kohti kiviportaikkoa. On aika kohdata jyrkät kiviportaat. Aluksi lämmitellään hölkkäämällä portaat ylös ja alas. Jo tässä vaiheessa hissiaktiivi hengästyy. Porrasaskelmat ovat kapeita, ja iso- ja pitkäjalkaisena jokaisen askelman kipittäminen on minulle yllättävän työlästä. Toisaalta, saavatpahan lihakset kunnolla kyytiä! Parin lämmittelykierroksen jälkeen ohjaaja Laura Raisio lisää pökköä pesään. Nyt tehdäänkin kyykkyjä joka toisella askelmalla! Ryhmäläisten joukosta kuuluu puolivitsillä heitettyjä vastaväitteitä, mutta asetumme kaikki silti jonoon ja kyykimme kiltisti. Puolivälissä treeniä reidet ovat jo tulessa. En enää välitä siitä, kuinka kovaa puuskutan. Ainoa tavoite on päästä portaat kunnialla ylös ja alas. Ei uskoisi, mutta alas meneminen on yhtä raskasta kuin ylös kiipeäminen. Treenatessamme kohtaamme toisinaan muita portaita käyttäviä. Jäämme hetkeksi ihastelemaan ohikulkijan koiraa. Vanhempi pariskunta puolestaan jää ihastelemaan meitä. "Onpa ihanaa, että reippailette täällä", he kiittelevät. Treenin lopuksi kävelemme takaisin studiolle. On loppuvenytysten ja hyvästien aika. Katson ympärilläni olevia ryhmäläisiä. Kaikkien kasvoista paistaa onnistumisen ilo ja yhdessä tekemisen mukavuus. Täytyy myöntää, että tunnin rehkimisen jälkeen olen itsekin aika hyvällä tuulella. Ehkä eksyn Kirkkopuiston portaille uudestaankin.

Reetta Multanen
reetta.multanen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme