Feissarin työssä oppii puhumaan

Elina Alanko kehottaa ihmisiä katsomaan feissareita reippaasti silmiin, vaikka lahjoitusaikeita ei olisikaan. Kuva: Reetta Multanen

Anteeksi, kiinnostaako ihmisoikeudet? Tiedättekö, missä on naisen paikka? Haluatko estää lasten silpomista?

Moni ahdistuu varsinkin kesällä katukuvaan ilmestyvistä face to face -varainhankkijoista eli feissareista. Suomalaisille, joille jutustelu ei tule välttämättä luonnostaan, tuntemattoman ihmisen lähestyminen voi aiheuttaa ärtymystä tai jopa pelkoa. Mutta miltä reaktiot tuntuvat feissarista?

- Yllättävän kivaa se oli. Pakko myöntää, että minulla oli negatiivisempi kuva työstä, kertoo kesän Solidaarisuus-järjestön feissarina työskennellyt Elina Alanko.

---

Puhelinmyyntiin en lähtisi, mutta feissata voin, sillä sen teen hyvän asian edestä. Elina Alanko

Alanko kiersi Lahden keskustaa tiimiläisensä kanssa puolitoista kuukautta. Työrupeaman aikana hän sai kuulla vastaantulijoilta monenlaisia kommentteja. Kahdenlaiset kohtaamiset jäivät erityisesti mieleen.

- Erityisen huonot tapaukset jäävät mieleen. Niihin liittyy usein aika äärimmäinenkin rasismi: jos joku näkee, että kansiossani on tummaihoisen naisen kuva, se aiheuttaa sen että hän rupeaa heti huutamaan minulle aika painokelvotontakin tekstiä. Ihmettelen, että näinkö paljon tämä herättää tunteita. Omassa lähipiirissäni ei rasismia ole, joten oli mielenkiintoista päästä kosketuksiin sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka edustavat erilaista ajattelutapaa, hän pohtii.

- Sitten on myös todella positiivisia kokemuksia ihmisistä, jotka innostuvat aiheesta, välittävät asiastamme ja lähtevät vaikka lahjoittamaankin keskustelun jälkeen.

Yksi kokemus painui erityisesti Alangon mieleen.

- Eräs vastaantulija ihmetteli, onko tasa-arvo mennyt jo liian pitkälle. Homoseksuaalisuus on lisääntynyt, ja hän pohti johtuuko sekin tasa-arvoasioista. Hän pettää vaimoaan rakastajattaren kanssa, joka haluaisi kolmenkimppasuhteen. Hän kyseli minulta, että mitä hänen pitäisi tehdä ja mikä on vaikkapa Raamatun kanta tällaiseen, hän nauraa.

---

Feissarin työssä on monia etuja. Alanko kertoo, että työskentely oli yllättävän vapaata. Hän sai ottaa vuoroja omien menojensa mukaan ja päättää tiimikaverinsa kanssa, missä päin Lahtea he halusivat työskennellä.

Musiikkipedagogiksi valmistunut Alanko lähti hakemaan kesätöitä sen vuoksi, ettei oman alan opetushommia löydy kesäisin helposti. Feissarityöhön innosti hyvän palkan lisäksi se, että feissarit ovat hyvällä asialla.

- Puhelinmyyntiin en lähtisi, mutta feissata voin, sillä sen teen hyvän asian edestä, Alanko kertoo.

---

Feissarin työ ei ole kenelle tahansa. Alangon mukaan työssä vaaditaan sinnikkyyttä, positiivisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Plussaa on, jos oikeasti uskoo siihen, minkä puolesta kampanjoi.

Vaikka Alanko sanoo työn olleen pääsääntöisesti mukavaa, ihmisten epäkohteliaisuus jää joskus vaivaamaan.

- Negatiiviset kommentit eivät hirveästi jää vaivaamaan. Enemmän ehkä jää vaivaamaan se, jos kaikki ovat tympeitä eivätkä ole huomaavinaankaan feissaria. Silloin ei tule niin hyvää tulosta, mikä voi harmittaa päivän jälkeen. Se vaivaa, jos luulee epäonnistuneensa työssä, hän pahoittelee.

Alanko muistuttaa, ettei feissari yritä väkisin pakottaa ketään lahjoittamaan. Kieltäytyä voi, mutta senkin voi tehdä kohteliaasti.

- Toivoisin, että ihmiset katsoisivat silmiin, kuuntelisivat sen meidän mainoslauseen loppuun ja sitten vasta sanoisivat ei kiitos. Epäkohteliasta on se, että vaikka kuulee, niin ei huomioi feissaria ollenkaan. Jos on kiire, sekin riittää että katsoo silmiin, pudistaa päätään ja hymyilee, Alanko neuvoo.

Kesätyö kasvatti Alangon myönteisyyttä järjestöjä kohtaan. Kun työkseen kertoo päivittäin asioista, jotka ovat huonosti, se jättää jälkensä myös arvomaailmaan. Alanko toivookin, että ihmiset pysähtyisivät joskus kuuntelemaan. Aina ei kannata lähteä karkuun, vaikkei haluaisikaan lahjoittaa.

Reetta Multanen
reetta.multanen@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme