Uunituore äiti ihmetteli: ”Saanko oikeasti pitää tämän?”

Suvi Poni haluaa olla Viimalle läsnäoleva äiti. Kuva: Milka Räisänen

Suvi Ponin, 32, haave on ollut teini-iästä asti tulla äidiksi. Lapsettomuudesta kärsinyt Poni joutui välillä jo luopumaan toivosta tulla raskaaksi, kunnes hän saikin esikoisensa Viiman tammikuun alussa.

- Synnytys oli rankka kokemus, josta toipuminen vei aikaa. Alussa arki oli kaaosta, josta piti vain selviytyä, Poni kertoo.

Ensimmäisiin viikkoihin kuului myös vauvan ihmettelyä: eikö kukaan tule hakemaan sitä pois, saako sen todella pitää? Vaikka Poni osasi alusta alkaen käsitellä luontevasti Viimaa, huomasi hän hetkittäin kyseenalaistavansa omaa merkitystään. Oivallus tapahtui junamatkalla:

- Kun katselin junassa jonkun vieraan kuukauden ikäistä vauvaa, niin ajattelin, että en minä tuota osaisi hoitaa. Katsoin omaa lastani ja totesin, että kyllä tämä vaan on se minun lapseni.

Ennen kuin tulin äidiksi, kuvittelin, että olisin itsekkäämpi.

Poni on kasvanut vanhemmuuteen vähitellen. Alusta teki vaikean se, että vauvan tarpeita oli vaikea tulkita - Viima oli kuin ”otus, jonka ohjaamoon ei saa mitään yhteyttä”.

- Nyt kun Viima on 3,5 kuukautta, osaan jo lukea häntä paremmin. Olen oppinut, että kannattaa rohkeasti luottaa omaan vaistoonsa. Minä olen se Viima-asiantuntija, Poni pohtii.

Paineiden sijaan Poni on saanut ympäriltä runsaasti kannustusta. Esimerkiksi perheen vegaaniutta ei ole kyseenalaistettu neuvolassa kertaakaan, vaan on luotettu siihen, että asioista otetaan selvää.

- Alun epävarmuudessa ihmettelin, miksei ole tarkkaa opasta siitä, miten lasta hoidetaan oikein. Mutta vauvat ovat yksilöitä, eikä ohjeita voi yleistää. Itse uskon lapsentahtisuuteen, eli siihen, että tilastojen sijaan katsotaan omaa lasta ja tulkitaan hänen tarpeitaan ja pohditaan sitä, mikä hänelle sopii missäkin vaiheessa, Poni pohtii.

Jo raskausaikana Poni valmistautui siihen, että hänen koko elämänsä tulisi muuttumaan. Se, että hänen koko elämänsä pyörii nykyään Viiman ympärillä, on tervetullutta ja ihanaa.

- Ennen kuin tulin äidiksi, kuvittelin, että olisin itsekkäämpi. Olin esimerkiksi ajatellut, etten menisi ikinä lastenkonsertteihin. Kuitenkin sillä sekunnilla, kun Viima syntyi, lastenkulttuuri alkoikin vaikuttaa älyttömän mielenkiintoiselta, Poni kuvailee.

Myös ympäristö on tullut vastaan. Keikoille tai baariin ei ole lähtemistä, mutta Viima on otettu Ponin lapsettomien kavereiden keskuudessa ilolla vastaan.

- En ajattele, että lapsi olisi riippakivi, jonka kanssa ei voisi viettää aktiivista elämää. Tietenkin, jos lapsi olisi sairas tai muuten herkkä, niin toimisimme sen mukaan. Viima on kuitenkin luonteeltaan reipas ja utelias. Olemme reissanneet mummolassa toisella puolella Suomea ja pyörähtäneet opiskelijajuhlissa alkuillasta, Poni kertoo.

Parhaat hetket vietetään kuitenkin aamuisin kahden.

- On niin ihanaa herätä toisen vierestä ja ajatella, että siinä se minun beibini on.

Milka Räisänen

Jaa artikkeli

Suosittelemme