Anttilanmäen historiateos on tarinoiden aarreaitta

Teos kattaa Anttilanmäen lisäksi Kittelän alueen. Tässä rakennetaan Uudenmaankatua vuonna 1985. Vaikka sitä ei tehtykään lennokkaimpien suunnitelmien levyiseksi, jäi kadun alle Kylä-Kittelästä 29 rakennusta eli puolet alueesta. Launeenkadun alkupään 51 vanhasta rakennuksesta säilyi vain kolme.

”Lahdessa elämänsä viettänyt ei tiedä välttämättä mitään Anttilanmäestä. On vaikea uskoa, että sellaista köyhyyttä vielä on. Talossa, jossa on trasselitukolla tökitty ikkunanraot umpeen, asuu viisi lasta. Vajassa, jossa yksikään seinä ei kallistu samaan suuntaan, asuu muutama puliukko kesän talven”.

Vuonna 1977 ESS:ssa julkaistu tekstinpätkä kiteyttää hyvin, kuinka isoja muutoksia Anttilanmäellä on nähty pelkästään muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. Nyt tuo kuvaus ja paljon, paljon muuta on päätynyt tällä viikolla julkaistuun kaupunginosan historiateokseen Anttilanmäki elää. Eläköön Anttilanmäki!

Paikallisen asukasyhdistyksen ja toimittaja Merja Åkerdlindin toteuttama teos on poikkeuksellisen monipuolinen ja kunnianhimoisesti tehty kaupunginosahistoria. Teoksesta löytyy mielenkiintoisia näkökulmia ja tarttumapintoja mitä erilaisimmille lukijakunnille.

Kaiken kivijalkana ovat lukuisat alueen entisten ja nykyisten asukkaiden aikalaismuistelmat, jotka vievät lukijan aikamatkalle kaupunginosan menneiden vuosikymmenten arkeen. Yksittäiset muistikuvat yhdistyvät kirjassa mielenkiintoisella ja toimivalla tavalla koko kaupungin ja Suomen kehitykseen.

Läheinen rautatie on vaikuttanut ratkaisevasta Anttilanmäen kehitykseen. Toisaalta rautatie myös erotti alueen Lahden keskustasta. Mäelle kasvanut Lahden esikaupunkialue kuului Hollolan kuntaan vuoteen 1933 asti, mikä todennäköisesti hidasti osaltaan tunneleiden ja ylikulkusiltojen tekoa.

Nykyisin alueelta pääsee keskustaan asematunnelin lisäksi Vihdinkadun kohdalta menevän kevyenliikenteen tunnelin kautta, joka on tärkeä kulkuväylä myös mm. Saksalan asukkaille. Tuon tunnelin rakentaminen alkoi vasta 1978, joten sitä ennen alueen lapset käyttivät luovia ratkaisuja koulumatkallaan radan toiselle puolelle. ”Hypittiin raiteiden yli ja välillä tavarajunan alta, kun olivat seisoksissa. Tällainen oli koulumatkani 1964-73. Pakko oli vaunut alittaa, kun tavaravaunut seiso pitkät ajat”, muistelee Riitta Majanen teoksessa.

Lisää Anttilanmäen historiasta tänään ilmestyvässä Uudessa Lahdessa.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme