Soden hengetär oppi joutenolon

Mikä on antanut sinulle energiaa tällä viikolla?

- Ystävät. Osan kanssa soitellaan melkein päivittäin.

Mikä on ikävin ruokamuisto lapsuudesta?

- Rusinakeitto. En ole koskaan siitä tykännyt, siinä on ikävä suutuntu.

Tykkään maastokeikoista leireillä Hälvälässä, ne ovat tosi kivoja. Asiakkaat ovat kiitollisia ja tyytyväisiä.

Mistä haaveilit teini-iässä?

- Teini-ikä oli rankkaa, asuin maalla ja kävin toisella paikkakunnalla koulua. Haaveilin vain, että saan koulun käytyä ja voin muuttaa kotoa pois.

Miten päädyit opiskelemaan laborantiksi?

- Sattumalta. Pääsin harjoittelijaksi Oululaisen leipomon laboratorioon, ja ala alkoi kiinnostaa, joten hakeuduin kouluun. Työurani olen tehnyt elintarviketeollisuudessa.

Jäit eläkkeelle seitsemän vuotta sitten. Osaatko olla täysin jouten?

- Olen oppinut olemaan jouten, vaikka vaikeaa se aluksi oli.

Edellinen haastateltava Ulla Thil kysyy, mikä teki sinusta sotilaskotisisaren.

- Tuttavan kautta tuli viestiä, että uusia sisaria tarvitaan. Se tuntui heti minulle sopivalta.

Hän tiedustelee, mistä toiminnasta tykkäät eniten sotilaskotisisarena.

- Maastokeikoista leireillä Hälvälässä, ne ovat tosi kivoja. Asiakkaat ovat kiitollisia ja tyytyväisiä.

Tietävätkö lahtelaiset, että sotilaskotitoiminta kaupungissa jatkuu, vaikka Hennalan varuskunta lakkautettiin?

- Kolmen vuoden aikana on huomattu, että aika huonosti lahtelaiset ovat sen tajunneet. Pidämme kuitenkin yllä niitä perinteitä, mitä Hennalassakin oli, eli myyjäisiä ja joulukonsertteja, ja näymme tapahtumissa, joissa Puolustusvoimat on mukana.

Sattuuko sotilaskotisisarille koskaan kommelluksia?

- Niitä tapahtuu paljon, varsinkin, kun lähdetään maastoon. Monta kertaa on vasta myyntipisteessä huomattu, että kassa unohtui matkasta tai että kahviastian hana vuotaa. Kaikesta on kuitenkin aina selvitty.

Onko munkki yhä suosituin myyntiartikkeli?

- Kyllä se on.

Oletko käynyt päivätansseissa?

- En. Olen ehkä nuoruudessa tarpeeksi tanssinut.

Milloin mielestäsi ylitit itsesi?

- Ylpein olen siitä, että olen kymmenen vuotta käynyt vaeltamassa Lapissa viikon patikkaretkillä. Niiden reissujen jälkeen aina itseäni kiittelen. Nyt haaveena on lähteä Karhunkierrokselle tai Keski-Eurooppaan vaeltamaan.

Mikä on mottosi?

- Se, että periksi ei saa antaa.

Kuunteletko äänikirjoja?

- En, mutta mielessä on käynyt. Autossa niitä olisi mukava kuunnella.

Kuka on suosikkimeteorologisi?

- Minustahan tämä poika, Joonas Koskela, on mukava.

Mihin tartut mieluiten, kutimeen, sanaristikkoon vai kaukosäätimeen?

- Kaukosäätimeen. Katson ulkomaisia sarjoja, esimerkiksi Doc Martinia.

Mikä on lempituoksusi?

- Kahvin tuoksu.

Kolme asiaa, jotka tulevat mieleen sanasta tammikuu?

- Laskut. Yhteenvedon tekeminen sotilaskotitoiminnasta. Ja lunta tietysti toivoisin, että voisi aloittaa hiihtokauden.

Missä asiassa saat verovaroille vastinetta Lahdessa?

- Liikunnassa. Olen käynyt liikuntatoimen kuntosaliryhmässä ja Wellamo-opiston jumpparyhmissä.

Mikä on Lahden nostalgisin paikka?

- Hiihtokeskus. Kun asuin maalla, sinne tultiin aina kisoihin. Ja edelleen kisoissa käyn, olen penkkiurheilija.

Luukko heitti haasteen kalibroija Rita Ruotniemelle.

Marjaana Kontu
marjaana.kontu@uusilahti.fi

Jaa artikkeli

Suosittelemme