Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Pääkirjoitus

Paljonko apua saa silloin, jos sitä todella tarvitsee?

Vammaisten avustajapalvelut ovat välttämättömiä mm. arjessa selviytymiseen, asiointiin, harrastuksissa käymiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Kuva: hilkka pietiläinen

Sivistysvaltion tunnistaa siinä, kuinka hyvin se huolehtii päivittäisessä arjessaan niistä kansalaisistaan, jotka ovat kaikkein eniten avun tarpeessa. Tässä lehdessä käsittelemme tuollaisten henkilöiden tilannetta paikallisesta ruohonjuuritason näkökulmasta. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän vammaispalveluiden asiakkaina olevien henkilöiden avustajakuviot ovat menossa uusiksi paristakin eri syystä johtuen.

Palvelut kilpailutettiin keväällä, mikä saattaa monen kohdalla tarkoittaa tutun avustajan vaihtumista. Toisaalta hyvinvointiyhtymä on pyrkinyt ensimmäisen toimintavuotensa yhtenäistämään toimialueensa käytäntöjä. Se on suomeksi sanottuna saattanut tarkoittaa sitä, että vammaisen saamaa henkilökohtaisen avun määrää vähennetään ensi vuoden alusta alkaen. Yhtymä on perustellut tätä asiakkaiden tasavertaisella kohtelulla.

Yksittäisen palvelun käyttäjän kannalta muutos saattaa näyttää kohtuuttomalta, kuten erään palvelun käyttäjän äiti kuvailee jutussa kerrotussa esimerkkitapauksessa. Hänen aikuinen poikansa on neliraajahalvaantunut kauan sitten liikenneonnettomuudessa. Apu on tarpeen aivan kaikissa arkisissa toimissa, alkaen makuuasennon vaihtamisesta yön aikana.

Tällaiselle henkilölle ei ole samantekevää, jos viikoittaisten avustajatuntien määrä on vähentymässä 77 tunnista 56 tuntiin. Samalla tapaus on esimerkki kohtalosta, joka voi huonolla tuurilla sattua kenen tahansa meistä kohdalle. Siinä on perusterveellekin ihmiselle yksi syy lisää kiinnostua siitä, mihin suuntaan vammaisten palveluita ollaan viemässä.

Muutokset koskevat nyt etenkin lahtelaisia invalideja.

Jutussamme kerrottu tapaus ei ole ainoa lajissaan. Muutokset koskevat nyt etenkin lahtelaisia invalideja, koska täällä on tehty vain vuodeksi kerrallaan voimassa olevia avustajasopimuksia. Hyvinvointiyhtymän vammaispalveluista vastaava johtaja toteaa kiertelemättä haastattelussamme, että juuri nyt yhtymällä on käsissään valitusten suma.

Valituksen tekeminen onkin palvelun käyttäjän kannalta monesti ainoa vaihtoehto. Iso kysymys kuuluu, onko kaikilla vaikeassa tilanteessa olevilla ihmisillä siihen voimavaroja. Lahden Seudun Invalidit ry onkin vaatinut kannanotossaan, että kaikki hakemukset otetaan vielä uudelleen käsiteltäväksi.

Kaikissa sote-kuvioissa puhutaan yleensä isoista rahoista, niin myös tässä tapauksessa. Henkilökohtaiseen apuun liittyvän toiminnan vuosibudjetti on hyvinvointiyhtymässä yhdeksän miljoonan euron luokkaa. Palvelusta vastaava johtaja kuitenkin kiistää arvion, että muutoksilla olisi lähdetty tavoittelemaan säästöjä.

Tilannetta voidaan perustellusti tulkita monella tavalla. On helppo ymmärtää paikallisen invalidijärjestön huoli siitä, että liian pitkälle menevät muutokset kostautuvat lopulta sairaanhoitokuluina.

Jaa artikkeli

Suosittelemme