Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Pääkirjoitus

Myllyvirran jälkeen välivaihe

Spekulaatiot pyörähtivät odotetusti heti käyntiin, kun kaupunginjohtaja oli ilmoittanut viime viikolla eläkkeelle lähdöstään. Lahden päättäjät pääsevät nyt todenteolla miettimään, halutaanko täällä siirtyä pormestarimalliin eli yhdistettyyn kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen toimenkuvaan. Idea on saanut jo ennen Myllyvirran ilmoitusta kannatusta monelta johtavalta poliitikolta.

Ongelmana on aikataulu. Suurta johtamisjärjestelmän muutosta ei käytännössä ehditä tehdä puolessa vuodessa. Seuraavat kunnallisvaalitkin ovat tulossa vasta vuonna 2021, joten vaalien mukaan vaalien kautta valittavaa pormestaria jouduttaisiin odottamaan vielä pitkään.

On helppoa sotkea sotkea puurot ja vellit pormestarikeskustelussa. Pormestarin hattua nopeasti sovittelemaan jo yksittäisille henkilöille. Tästä päästäänkin nopeasti kommentteihin, joissa koko mallia vastustetaan sillä perusteella, että täältä ei löydy lainkaan tehtävään sopivia henkilöitä.

Pormestarimallissa on kyse isommasta asiasta kuin yksittäisten päättäjien kyvykkyydestä tai yhden vaalikauden näkymistä. Mallin hyödyistä ja haitoista on käytävä kunnollinen keskustelu ennen kuin siihen päätetään siirtyä. Mitä pormestarimallilla oikeastaan halutaan ja mitä nykyisen järjestelmän puutteita sillä halutaan korjata?

Lyhyellä tähtäimellä tässä tilanteessa on riskinä, että päättäjien aikaa ja energiaa menee nyt liikaakin aina niin kiinnostavaan johtajapeliin.

Uudella mallilla tavoitellaan päätöksentekoon nykyistä suurempaa läpinäkyvyyttä. Pormestarimallin kannattajien mukaan vaalitulos vaikuttaisi entistä vahvemmin siihen, mihin suuntaan kaupunkia lähdetään kehittämään.

Nykyinen laki ei kuitenkaan mahdollistaa pormestarin valintaa suoralla henkilövaalilla, joten koko toteutuksessa on ollut isoja eroja kaupungista riippuen. Helsingissä nähtiin selvä pormestarikamppailu, kun isoimmat puolueet olivat ilmoittaneet pormestariehdokkaansa. Tampereella tilanne oli toinen, kun demarit pitivät kynttilää vakan alla ennen vaaleja.

Täydellisessä johtamisjärjestelmässä onnistuttaisiin yhdistämään nykyisen kaupunginjohtajavetoisen mallin ja pormestarimallin parhaat puolet. Pormestarimallin ilmeisenä heikkoutena on lyhytjänteisen päätöksenteon riski. Pormestari valitaan vain vaalikaudeksi kerrallaan, mutta esimerkiksi kaupungin strategiatyössä katse on jo vuodessa 2030. Jos suunta vaihtuu poukkoillen neljän vuoden välein, katoaa kaupungin kehittämisestä äkkiä viimeinenkin punainen lanka.

Lahden vasemmistoliiton valtuustoryhmä on myös ilmaissut huolensa siitä, että henkilöihin keskittyvä pormestarivaali johtaa entistä vahvempaan äänteen keskittymiseen isoimmille puolueille.

Oman mausteensa koko keskusteluun tuo tieto siitä, että suomalaisten kaupunkien rooli on menossa perusteellisesti uusiksi lähivuosina. Koska palapelissä on jo valmiiksi niin monta liikkuvaa osaa, tilannetta ei kannata ainakaan hämmentää hätiköidyllä johtamisratkaisulla. Jos pormestarimalliin halutaan siirtyä, tehtäköön se kunnollisen harkinnan ja hallitun siirtymävaiheen jälkeen. Sitä odotellessa kaupungin virkakoneisto kyllä pyörii tarvittaessa esimerkiksi konsernipalvelujohtaja Mika Mäkisen johdolla.

Lyhyellä tähtäimellä tässä tilanteessa on riskinä, että päättäjien aikaa ja energiaa menee nyt liikaakin aina niin kiinnostavaan johtajapeliin. Samanaikaisesti pöydällä on myös painavia asioita, joilla on tässä ja nyt todellista vaikutusta kaupungin talouteen ja asukkaiden palveluihin. Ei tarvitse kuin vilkaista valtuustoseminaarissa jälleen pinnalle pompsahtanutta keskustelua hyvinvointiyhtymän tilanteesta (s. 31). Siinä on malliesimerkki monimutkaisesta ja vaikeasti hahmotettavasta kokonaisuudesta, jonka rinnalla henkilövalinnoista keskustelu tuntuukin äkkiä houkuttelevan helpolta vaihtoehdolta.

Jaa artikkeli

Suosittelemme