Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Pääkirjoitus

Elämä ei mene hankekausien mukaan

Tässä lehdessä kerromme Vamos Lahti -nimisestä hankkeesta, jossa on autettu syrjäytymisuhassa olevia nuoria koulun penkille ja työelämään.

Toimintaan osallistuneilla nuorilla on saattanut olla taustalla mitä erilaisimpia vaikeuksia, joiden käsittelyyn tavanomaiset tukitoimet eivät ole riittäneet. Kun samantapaisessa tilanteessa olevia nuoria on koottu mukaan ryhmätoimintaan, ovat he saaneet toinen toisiltaan arvokasta vertaistukea.

Viime vuoden alussa alkanut toiminta onkin ollut tilastojen valossa onnistunutta. Lähes 60 prosenttia toiminnan päättäneistä nuorista on kiinnittynyt koulutukseen, työhön tai muuhun näitä edistävään palveluun. Saavutusta voi pitää hyvänä, koska osallistujilla on saattanut olla taustallaan hyvinkin vaikeita elämäntilanteita, joissa päivät ovat käytännössä kuluneet neljän seinän sisällä.

Nyt tuo toiminta on kuitenkin katkolla vuodenvaihteessa. Tämä johtuu siitä, että nykyisessä muodossaan koko Vamoksen sosiaalisen kuntoutuksen toiminta on ollut alunperin kaksivuotinen hanke, joka on nyt tulossa päätökseensä. Jatkossa tavoitteena on juurruttaa hankkeessa hyväksi havaitut toimintamallit paikallisen sosiaalitoimen peruspalveluihin. Samalla on tarkoitus huolehtia henkilökohtaisten keskusteluiden avulla siitä, että kukaan nyt toiminnassa mukana olevista nuorista ei jää tyhjän päälle.

Kaikki tuo kuulostaa yksinkertaiselta ja loogiselta puhtaasti hallinnon näkökulmasta katsottuna. Hankkeita tulee ja menee, kuten haastattelemamme hyvinvointiyhtymän johtaja toteaa. Erilaisten hankkeiden avulla on pystytty käytännössä toteuttamaan sellaisia asioita, jotka muuten jäisivät tekemättä.

Yksittäisen nuoren kannalta tilanne voi näyttää täysin toisenlaiselta. Hän elää oman elämänsä kannalta tärkeitä vuosia, jotka eivät ole mitenkään kytköksissä hankkeiden määrärahakausiin. Siksi onkin erittäin tärkeää huolehtia siitä, että nyt annetut lupaukset eivät jää sanahelinäksi.

Jokainen tilastoja tai katukuvaa vilkaiseva ymmärtää, että nuorten avun tarve ei ole katoamassa mihinkään. Toimivaksi havaitut konstit on syytä ottaa käyttöön ja monistaa mahdollisimman laajalle, vaikka se ei ilmaista olekaan. Huomattavasti kalliimpaa laskua joudutaan kuitenkin lopulta maksamaan siinä vaiheessa, kun syrjäytymiskierre on päästetty liian pitkälle. Se on aina inhimillinen tragedia ja yhteiskunnalle kestämätön yhtälö.

Kaikki lähtee lopulta siitä, että apua tarvitseva nuori saadaan ottamaan oma elämänsä haltuun. Vaikka sitten hyvin pienin askelin.

Viime päivinä julkisuuteen on vyörytetty henkilöitä, jotka ovat kertoneet tietoisesti välttelevänsä työntekoa. Tuon tyyppisistä jutuista syntyy helposti harhaanjohtavia mielikuvia, jotka pahimmillaan leimaavat koko ikäluokkaa. Esimerkiksi Vamos-jutun yhteydessä jututettujen nuorten tapauksessa työn välttely ei ole ensimmäinen mielikuva, joka heidän kanssa keskustellessaan tulee mieleen.

Joskus se polku omaan paikkaan tässä elämässä voi vain olla vähän tavallista mutkaisempi, joten suunnistusapu on tarpeen. Keneltäkään ei pidä ottaa kompassia pois hankkeiden saumakohtien vuoksi.

Jaa artikkeli

Suosittelemme