Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Pääkirjoitus

Kaupungilla riittää taskuja - mutta onko niissä kolikoita?

Kisapuiston stadionin rakentamiseen yritetään saada vauhtia siirtämällä hanke kaupungin tilakeskukselta Spatium Toimitilat Oy:lle. Kyseessä on kaupungin 100-prosenttisesti omistama yhtiö, jonka nykytilannetta ja taustaa esittelemme tarkemmin tässä lehdessä (s. 4).

Ratkaisu ehti herättää myös kritiikkiä ennen torstaista Spatiumin hallituksen kokousta, jossa Kisapuisto-kuvio oli määrä hyväksyä. Yhtiön hallituksessa istuva valtuutettu, edellinen kaupunginhallituksen konserni- ja tilajaoston puheenjohtaja Lasse Koskinen (ps) arvosteli suunnitelmaa suorasanaisesti keskiviikkona julkistamassaan kannanotossa. Koskisen mukaan ”näin siivotaan kaupungin huolestuttavaa velkaantumistilannetta konserniyhtiön säkkiin ja saadaan toisesta taskusta toiseen siirtämällä kaupungin tasetta ja tulevaa alijäämää näyttämään pienemmältä”.

Kommentti ei ole yllättävä, koska Koskinen on aiemminkin esittänyt kriittisiä arvioita Kisapuisto-suunnitelmista. Koskisen perusviestissä on toki vinha perä, joka ei selittämällä muuksi muutu. Velka on aina velkaa, otettiin se kaupungin tai sen tytäryhtiön piikkiin. Ainoa ero on lähinnä siinä, että Lahden luvut eivät näytä ihan niin rumilta niissä tilastoissa, joissa vertaillaan kaupunkien omaa toimintaan varten otettuja lainoja.

Tuo ei ole kuitenkaan ihan koko totuus asiasta, sillä Spatium-järjestelyn taustalla oli muitakin syitä. Urakka saatiin näin pois kaupungin tilakeskukselta, joka on muutenkin hukkumassa töihin homekoulujen ja kaikkien mahdollisten muiden projektiensa kanssa. Myös stadioniin tavoitellun ulkopuolisen rahoituksen keräämiseen saadaan toivottavasti pykälän verran lisää ketteryyttä, kun hanke on toimitiloihin erikoistuneen yhtiön käsissä. Ei ihan mitätön näkökulma tämäkään, jos hankkeen rahoituksesta todella aiotaan saada 40 prosenttia kaupunkikonsernin ulkopuolelta.

Tässäkin tapauksessa olennaisin kysymys 29kuuluu, kuka viime kädessä maksaa investoinnit mm. korotettujen vuokrien muodossa.

Kisapuisto on ennakkotapaus, jossa yritetään yhdistää uudenlaisella tavalla kaupungin ja yksityisten rahoja. Esitetty ehdotus on ehtinyt herättää närää myös paikallisen jalkapalloväen keskuudessa, koska kaupungilta toivottiin vahvempaa panosta.

Kritiikistä huolimatta tuon tyyppinen kuvio saattaa olla vasta alkusoittoa. Kaupungin nykyisessä taloustilanteessa kaikkiin kuviteltavissa oleviin hankkeisiin yritetään saada mahdollisuuksien mukaan yksityisiä kumppaneita. Asiasta on ollut puhetta periaatteellisella tasolla jo pidempään, Kisapuiston tapauksessa nämä puheet näkyvät nyt ensimmäistä kertaa myös käytännön tasolla.

Tässäkin tapauksessa olennaisin kysymys kuuluu, kuka viime kädessä maksaa investoinnit mm. korotettujen vuokrien muodossa. Paljonko seuroilla on lopulta mahdollisuus ostaa vuoroja? Kuinka paljon hanke lisää kaupungin liikuntatoimen menoja ja huomioidaanko tätä mitenkään sen määrärahoissa?

Tällaiset kaupungin sisäisiin reviirikysymyksiin liittyvät näkökulmat saattavat tuntua toissijaisilta, mutta ne ovat aina aivan olennaisia siinä vaiheessa, kun hankkeita varten otetuille lainoille lähdetään hakemaan sitä lopullista maksajaa.

Erilaisten taskujen käyttö voi olla monesti perusteltua, mutta harvemmin ne ovat kaiken kattavia ratkaisuja taustalla oleviin perimmäisiin rahakysymyksiin.

Jaa artikkeli

Suosittelemme