Seitsemän vuotta isänmaalle

Suomalaiset esittelevät tilannetta Mainilan kylässä ulkomaalaisille lehtimiehille 29.11.1939. Seuraavana päivänä oheisen jutun kirjoittajan vanha työkaveri joutui monen muun suomalaisen tavoin tarttumaan aseeseen.

Vanhempi virkatoverini Heikki meni nuorena ylioppilaana suorittamaan asepalvelustaan vuonna 1938. Marraskuun 30. päivänä 1939 aamuhämärissä hän oli kovan paikan edessä. Hänen joukko-osastonsa oli Karjalan kannaksella Rajajoella, ja odotti vihollisen hyökkäystä.

Heikin, nuoren vänrikin, komennossa oli konekiväärikomppanian puolijoukkue, jonka aseet oli sijoitettu itään johtavan tien varteen. Komppanian päällikkö kävi ilmoittamassa Heikille sodan alkaneen ja että tietä pitkin idästä tulevat ovat vihollisia, joita on ammuttava. Pian tielle ilmestyi ratsu-upseerin johtama joukko pistimin varustetut kiväärit selässään. Heikki antoi aseilleen tulikomennon ja hetken päästä vihollisosasto oli tuhottu.

Talvisota päättyi maaliskuun 13. päivänä 1940, mutta Heikki jäi edelleen armeijan leipiin, koska asevelvollisuusaika oli pidennetty 2-vuotiseksi. Jatkosodassa Heikki oli alussa valtaamaassa Itä-Karjalaa ja vuoden 1944 kesäkuun 20. päivänä puolustamassa Viipuria, joka menetettiin. Prikaatin esikunnan luutnanttina hän joutui ohjailemaan toimintakykynsä menettänyttä komentajaa, ettei tämä jäänyt vihollisen käsiin.

Sotatoimet itänaapuria vastaan päättyivät syyskuun 5. päivänä 1944, minkä jälkeen Heikki pääsi siviiliin ja palasi Lahteen. Hän, kuten tuhannet hänen ikätoverinsa olivat ase kädessä lähes seitsemän vuoden ajan suojelleet Suomen itsenäisyyttä.

Erkki Nissinen

Jaa artikkeli

Suosittelemme