Satavuotias Suomi?

Kirjoittaja arvostaa Paavo Väyrysen Eurooppa-kriittisyyttä. Ohessa Jope Ruonanasuun piirtämä karikatyyri samasta henkilöstä. Kuva: Sami Lettojärvi

Ruotsi-Suomi-vaiheen jälkeen Suomi oli osa Venäjää yli sata vuotta. Sen jälkeen kompuroimme itsenäisyydessämme Saksaa myötäillen Venäjää vastaan. Vähän sen jälkeen, kun Kekkonen sai kauppasuhteet kuntoon, Neuvostoliitto kaatui. Ei kulunut kuin kymmenkunta vuotta, ja kaaduimme EU:n syliin. Luovutimme sinne ylimmän päätösvaltamme. Teemme mitä EU käskee. Olemmeko muka itsenäisiä? Emme ole. En juhli 100-vuotiasta Suomea, koska sellaista ei ole. Sen sijaan juhlin 1000-vuotiasta suomalaisuutta, sillä niin kauan täällä on puhuttu jonkinlaista suomen kieltä.

Kunnollinen suomalaisuus koostuu saunomisesta, sisukkuudesta ja itsepäisyydestä. Tänäänkin tarvittaisiin enemmän itsepäisyyttä, sillä meitä suomalaisia kuljetetaan kuin pässiä narussa. Paavo Väyrynen on esimerkillinen suomalaisuuden itsepäinen edustaja. Sipilä vaatii hänen eroaan keskustasta, koska kahteen puolueeseen ei saa kuulua yhtä aikaa. Mikä Sipilä on sellaista vaatimaan? Kuuluuhan hän keskustan lisäksi kokoomukseen, ainakin henkisesti. Sipilän toimet lihottavat kokoomusta, kuten gallupeista näemme.

Sipilä vaatii Väyrystä eroamaan keskustasta. Erottaminen on Keminmaan keskustan tehtävä. Muuten hyvä vaatimus, mutta Väyrynen itse on Keminmaan keskustan puheenjohtaja, ei erottaminen onnistune lähiaikoina. Pureskelkoot Sipilä kynsiään ja harokoon ohenevaa tukkaansa.

Suomi menestyisi paljon paremmin, jos rohkenisimme äänestämään johtajiksemme äkkivääriä änkyröitä ja vastarannan kiiskejä, sellaisia kuin Halla-aho, Väyrynen, Huhtasaari, Andersson. Eurooppa-myönteiset jees-henkilöt vievät meidät turmioon.

Pantti Mäntynen

Jaa artikkeli

Suosittelemme